Minä, tunnettu vuorokausirytmihäiriöiden puolestapuhuja, olen suoriutunut jälleen.
Tätä kirjoittaessani kello on 01:20 paikallista aikaa. Siis Suomessa. Olen herännyt edellisenä aamuna 05:35 ja siirtynyt suihkun kautta ihmettelemään Helsingin Rautatieaseman halliin, miten vaikeaa kahvin ja sämpylän tilaaminen voi olla.
Ei minulle. Jos se ei ollut jo selvää. Kunnioitan vanhuksia sinällään, mutta 60-vee rouvan arpominen niin kahvin, sämpylän kuin maksamisenkin suhteen vei voiton alkutunnelmasta.
Tunnelmaa kevensi havainto Timosta, joka varsin casuaalisti poltteli tupakkia jo sovitun laiturin vierellä.
Kumpikin edustaa wanhaa sukupolvea, joka lähtee ajoissa ja jopa aiemmin, jos ei muutakaan puuhaa ole.
Pääsimme siis jännittävälle seutuliikenteen matkalle 615V.
Kysymykseen "Meneekö tämä V:kin ulkomaan terminaalille ?" osasi kolmisenkymmentä kevättä katsellut neitokainen vastata "mmggrrrlllgabbll".
Otimme riskin ja astuimme kyytiin.
Kiitos nykytekniikan, Finnairinkin lennoille voi ilmoittautua eli "tsekata ineen" jo ennen viimeistä kuulutusta.
Saimme nopeaa, asiallista ja ennenkaikkea ystävällistä palvelua. Kiitos, luukun 254/253 täti :)
Kun kalsaripakaasista oli päästy eroon, aloimme arpoa seuraavaa siirtoa, joka olisi iloisten turvatarkastajien kanssa vehtaaminen.
Molemmat olimme sitä mieltä, että menemme vaikealle. Tai oisemmalle.
Onneksi oli opasteita.
Turvatarkastuksissa mulla käy ihan törkeän huono tuuri. Mulla on liikaa rautaa veressä tai jotain, mutta jopa boksereissa seisoessani kone piippaa. Ja tarkastajaksi osuu joku piikkipystytukkainen juniori.
Joka ilmiselvästi nauttii "tarkistaessaan" lovehandlesini ja boksereideni sisäreunan.
Huokaus.
Jossain määrin ironista, tai jopa tragikoomista on katsella turvatarkastuksen jälkeistä aulatilaa, jossa "aikuiset" ja "vakavamieliset" ihmiset yrittävät pujotella vöitään ylipainoisten ruhojensa peitoksi hankkimiensa puolijoukkuetelttojen tueksi...
Tässä vaiheessa viimeistään on pakko siirtyä anniskelutoiminnan tukijaksi.
Kiitettävästi onkin Finnavia/jne/whatever tarjonnut vaihtoehtoja.
Tosin vaihtoehdot supistuvat tilaushetkellä. Lapparia ei jumanklavita halua juoda enää kukaan.
Hinnoista on turha edes mainita.
Itselleni on vaikeaa, niin vaikeaa uskoa "kansainvälisen lehdistön" ja "requent flyereiden" ylistäviä lausuntoja, kun koko friikin' lentoasemalta ei löydy yhtään oikeaa sikaria ???
WC:t ovat tilavia sekä siistejä. Siitä plussa. Ja jopa tuoksuvat siedettäviltä.
Koneeseennousu on ehkä sujuvinta, mitä länsimaisen demokratian ja rahavallan tytär voi lapsilleen 2010 tarjota.
Nappaamme ilmaiset IltaSanomat ja Kauppalehden. Jälkeenpäin kaduttaa, etten tarrautunut Helsingin Sanomiin. Tilanne tuli niin äkkiä.
Lentoemot ovat siedettäviä ulkonäöltään (lieneekö oman iän mukanaantuoma kriittisyys mukana ?), mutta vallan ammattitaitoisia. Jopa überemäntä, joka tuskin osaa sujuvaa suomea rantaruotsalaisuudeltaan, on ihQ-ystävällinen. WHAT ?
Olutkin maksaa. No, eihän se enää ole olutta, vaan kepulaisittain tuettua kehitysaluepienteollisuutta Olvin brändillä.
Sämpylä on positiivinen ylläri. Kun muistaisin nimen Oob-Guuba ? Olivo-di-Bolivia ?
Whatever. Varsin siedettävä.
Tiedotus nykylennoilla on vallan ihastuttavaa ja henkilökohtaista. Olen jo ajatellut lisätä Jyrin ja Petrin joulukorttilistalleni.
Tosin kumpikaan heistä ei kertonut, että Airportshuttlea odottaa 40 japanilaista ja kuusi suomalaista edellisvuoden yhden satunnaisen matkaajan (ei sukua) sijasta.
Lady Fortuna astuu peliin ja olemme toisessa pikkubussissa, ilmestyskirjallisen kuuden (6) minuutin odotuksen jälkeen.
Öskär Kögörszvrtrscfr... ajaa meidät sujuvasti hotellille. Olemme hotellilla noin 11:45 paikallista.
Ja aurinko aukeaa jälleen.
Respan kuningatar on Agnes.(heittomerkkejä sinne tänne)
Saamme huoneen heti, vaikka 15:00 on normi. WiFi on rikki, joten saamme kaapelin, jolla pääsemme kiinteään hotelliverkkoon. TADAA-hähöm.
On aika kotiutua. Edes kolmeksi yöksi.
Maisema on pärCeestä. Sisäpihan terassille avautuva rapattu valkea tiiliseinä.
No, sanottakoon silti, että...
-ylin kerros
-oma, manuaalisesti ohjattava ilmastointi
-ei äänen pihaustakaan muualta
-huoneessa ohjelmoitava safebox
-pikkuruisessa littu-tv:ssä unkariksi dubattuja Frendejä (?)
Malttamattomina yritämme asettua ja valmistaudumme kohtaamaan kaupungin, jossa kumpikin olemme jo vierailleet...
torstai 19. elokuuta 2010
tiistai 17. elokuuta 2010
Matkalaukku ja täytteet
Mikä ihme on pakkaamisen vaikeus ?
Muutaman kerran jo matkustaneena miehenä pakkaaminen on yksi maailman helpoimpia asioita.
Otetaan matkapäivät x 1,5 = kalsarien ja sukkien parimäärä.
Paitoja kohteesta riippuen matkapäivät x 1-2. paitoja löytää lisää joka kohteesta.
Periaatteessa yhdet kunnolliset kävelykengät. Sandaalit kuuluvat antiikin Kreikkaan ja americcalaisille touristeille.
Ei ole järjen häivääkään roudata koko kotiapteekkia ja henkilökohtaisen hygienian aarrearkkua mukanaan, koska nykyisillä turvamääräyksillä ja ennen kaikkea hintatasoilla kaikki kannattaa ostaa paikan päältä. Paitsi ne henkilökohtaiset lääkkeet, joihin tarvitaan resepti, totta kai.
Optimisti kun olen, en tahtoisi ottaa mukaan sen ensimmäistäkään pitkähihaista saati takkia (sic).
farkut saatan ottaa, jotta sisäänpääsymme hieman tasokkaampiin ravintoloihin ruokailemaan on taattu. Enhän itsekään voi ymmärtää edes hihattomia paitoja miehillä. Edes siinä 38 asteen lämmössä.
Wifebeaterit ja happivajakit pysykööt poissa.
Kokonaisuus lienee helposti kasattava sekä vallan reilusti alle 20kg.
Miksi alle 20kg:sta ei saa alennusta tai edes ilmaista gin-and-tonicia ? Ylipainosta veloitetaan,
mutta se ylipainoinen (v**n lä**i) henkilö, joka raahaa mukanaan Encyclopedia Britannicaa, ei pitäisi päästä niin helpolla. Jos elopaino on enemmän kuin +/- 15% keskiarvoista/pituus, tulisi omasta elopainosta maksaa ja kuten nytkin, matkatavaroista vielä enemmän.
Nykyjärjestelmällähän kevyemmän elopainon omaavat, järjellisesti pakkaavat ihmiset kustantavat lentokoneiden totaalipainon säädösten rajoihin.
Tuskin maltan odottaa Virginin/Ryanin/Geneerisen halpislentoyhtiön ensimainosta, jossa matkan hinta määräytyy per REAALIKILO.
Toinen tässä pakatessa, tai oikeammin pakkaamista suunnitellessa mieleen tullut asia ovat "mulla on erioikeus"-ihmiset.
Viime paluulennolla oli taas pakko avata suunsa, kun joku katsoi oikeudekseen avata kännykkänsä ja alkaa tekstata gayharrastepiirilleen, että sitä ollaan nyt laskeutumassa.
Jos kaikki muut 150 matkustajaa malttavat odottaa ihan vaikka niiden nk. turvallisuussäädösten vuoksi sinne maahan asti, niin millä v***lla joku kehtaa teoreettisesti vaarantaa muiden turvallisuuden ja päästä siitä pelkällä "käännän päätäni ja katson ikkunasta"-toiminnolla kuin kepulainen poliitikko vaalirahoitussyytteistä ?
Ensi kerralla mä otan sen kännyn/BlueBerryn/läpykän ja treenaan Guinnessia varten, kuinka nopeasti akun voi poistaa. Enkä palauta, ennen kuin olen HeVan P-alueella.
Nyt on mukava tutkia muutamaa printtaamaani paprua, joissa on tavoitettavia osoitteita, muutama karttaote ja liikkumisohjeita.
Onneksi Budapest on myös siirtynyt "reittiopas"-aikaan, ettei siitäkään enää tarvi huolehtia.
Nykykänny on hauska vekotin, WiFin ja GPS:n kanssa :)
Muutaman kerran jo matkustaneena miehenä pakkaaminen on yksi maailman helpoimpia asioita.
Otetaan matkapäivät x 1,5 = kalsarien ja sukkien parimäärä.
Paitoja kohteesta riippuen matkapäivät x 1-2. paitoja löytää lisää joka kohteesta.
Periaatteessa yhdet kunnolliset kävelykengät. Sandaalit kuuluvat antiikin Kreikkaan ja americcalaisille touristeille.
Ei ole järjen häivääkään roudata koko kotiapteekkia ja henkilökohtaisen hygienian aarrearkkua mukanaan, koska nykyisillä turvamääräyksillä ja ennen kaikkea hintatasoilla kaikki kannattaa ostaa paikan päältä. Paitsi ne henkilökohtaiset lääkkeet, joihin tarvitaan resepti, totta kai.
Optimisti kun olen, en tahtoisi ottaa mukaan sen ensimmäistäkään pitkähihaista saati takkia (sic).
farkut saatan ottaa, jotta sisäänpääsymme hieman tasokkaampiin ravintoloihin ruokailemaan on taattu. Enhän itsekään voi ymmärtää edes hihattomia paitoja miehillä. Edes siinä 38 asteen lämmössä.
Wifebeaterit ja happivajakit pysykööt poissa.
Kokonaisuus lienee helposti kasattava sekä vallan reilusti alle 20kg.
Miksi alle 20kg:sta ei saa alennusta tai edes ilmaista gin-and-tonicia ? Ylipainosta veloitetaan,
mutta se ylipainoinen (v**n lä**i) henkilö, joka raahaa mukanaan Encyclopedia Britannicaa, ei pitäisi päästä niin helpolla. Jos elopaino on enemmän kuin +/- 15% keskiarvoista/pituus, tulisi omasta elopainosta maksaa ja kuten nytkin, matkatavaroista vielä enemmän.
Nykyjärjestelmällähän kevyemmän elopainon omaavat, järjellisesti pakkaavat ihmiset kustantavat lentokoneiden totaalipainon säädösten rajoihin.
Tuskin maltan odottaa Virginin/Ryanin/Geneerisen halpislentoyhtiön ensimainosta, jossa matkan hinta määräytyy per REAALIKILO.
Toinen tässä pakatessa, tai oikeammin pakkaamista suunnitellessa mieleen tullut asia ovat "mulla on erioikeus"-ihmiset.
Viime paluulennolla oli taas pakko avata suunsa, kun joku katsoi oikeudekseen avata kännykkänsä ja alkaa tekstata gayharrastepiirilleen, että sitä ollaan nyt laskeutumassa.
Jos kaikki muut 150 matkustajaa malttavat odottaa ihan vaikka niiden nk. turvallisuussäädösten vuoksi sinne maahan asti, niin millä v***lla joku kehtaa teoreettisesti vaarantaa muiden turvallisuuden ja päästä siitä pelkällä "käännän päätäni ja katson ikkunasta"-toiminnolla kuin kepulainen poliitikko vaalirahoitussyytteistä ?
Ensi kerralla mä otan sen kännyn/BlueBerryn/läpykän ja treenaan Guinnessia varten, kuinka nopeasti akun voi poistaa. Enkä palauta, ennen kuin olen HeVan P-alueella.
Nyt on mukava tutkia muutamaa printtaamaani paprua, joissa on tavoitettavia osoitteita, muutama karttaote ja liikkumisohjeita.
Onneksi Budapest on myös siirtynyt "reittiopas"-aikaan, ettei siitäkään enää tarvi huolehtia.
Nykykänny on hauska vekotin, WiFin ja GPS:n kanssa :)
lauantai 14. elokuuta 2010
lalalalalomdiblomdiplom-ja-plim
Oolrait.
Nyt olen lomilla.
Aivan upea tunne ja suosittelen.
Otin puolet lomista juhannuksen orvilla ja toisen puolen säästin tänne.
Tarkoitus todellakin oli mennä Budapestiin katsomaan taitolentoa, mutta, kuten todettua, se liidokki tippui.
Olen ollut nyt jo miltei 20 tuntia lomilla enkä silti jaksa lopettaa hymyilyä.
Kävin jälleen vaihtamassa forintteja, koska mielestäni ei miehen pidä ulkomaille mennä ilman rahaa.
Forintteja on ny sit ihan joka taskuun. Kiva tunne olla miltei miljunääri = 1000 HUF on noin 3,7 Eur.
Taskuihin on vaihdettu noin satadonaa eli kait sillä pari olutta ja jonkun makkaran maksaa.
Ja sit on tietysti tuo ottovelipuoli Visa.
Tänään oli hämmentävä ilma täällä PääKaupunkissa.
Hieman lämmin, hieman painostava, hieman empivä.
Piti oikein harkita, mitä juo, niinQus mää, joka päädyin pitkästä aikaa kinnytoonikkiin.
Sit mä silkkaa ystävällisyyttäni menin katsomaan, onko se Tartsani töissä, mutta ei se ollut.
Mulla on niin vähän syitä lähteä noille kehitysalueille, kuten Kallioon.
Sivukirjasto on kieltämättä suositeltava kapakki.
Sieltä saa BrewDogin Trshy Blondea :)
GIS, jos et tiedä, missä se on.
Ny mää meen laittamaan itselleni uuden outfitin eli kait sitä pitää kirkolla vielä käydä.
Jo poikkesin päivällä Teeressä, mutta hieman jäin kesken, koska olin niin levoton.
Ny meen moikkaamaan Jussia ja katsellaan sit lisää.
Liikoja ei ole odotettavissa, koska huomenna sunnuntaina on Aino Inkerin 3-vee synttärit.
Aino I. saa multa Hello Kitty -repun, joka on hieman isompi kuin Aino Inkeri :p
Nyt olen lomilla.
Aivan upea tunne ja suosittelen.
Otin puolet lomista juhannuksen orvilla ja toisen puolen säästin tänne.
Tarkoitus todellakin oli mennä Budapestiin katsomaan taitolentoa, mutta, kuten todettua, se liidokki tippui.
Olen ollut nyt jo miltei 20 tuntia lomilla enkä silti jaksa lopettaa hymyilyä.
Kävin jälleen vaihtamassa forintteja, koska mielestäni ei miehen pidä ulkomaille mennä ilman rahaa.
Forintteja on ny sit ihan joka taskuun. Kiva tunne olla miltei miljunääri = 1000 HUF on noin 3,7 Eur.
Taskuihin on vaihdettu noin satadonaa eli kait sillä pari olutta ja jonkun makkaran maksaa.
Ja sit on tietysti tuo ottovelipuoli Visa.
Tänään oli hämmentävä ilma täällä PääKaupunkissa.
Hieman lämmin, hieman painostava, hieman empivä.
Piti oikein harkita, mitä juo, niinQus mää, joka päädyin pitkästä aikaa kinnytoonikkiin.
Sit mä silkkaa ystävällisyyttäni menin katsomaan, onko se Tartsani töissä, mutta ei se ollut.
Mulla on niin vähän syitä lähteä noille kehitysalueille, kuten Kallioon.
Sivukirjasto on kieltämättä suositeltava kapakki.
Sieltä saa BrewDogin Trshy Blondea :)
GIS, jos et tiedä, missä se on.
Ny mää meen laittamaan itselleni uuden outfitin eli kait sitä pitää kirkolla vielä käydä.
Jo poikkesin päivällä Teeressä, mutta hieman jäin kesken, koska olin niin levoton.
Ny meen moikkaamaan Jussia ja katsellaan sit lisää.
Liikoja ei ole odotettavissa, koska huomenna sunnuntaina on Aino Inkerin 3-vee synttärit.
Aino I. saa multa Hello Kitty -repun, joka on hieman isompi kuin Aino Inkeri :p
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Mitä, miksi ja miten ?
Edellisvuonna, siis 2009, havaitsin omatoimisen internetvaraamisen ja -maksamisen toimivuuden ja helppouden.
Jo vuosia sitten olin toki matkannut ilman seuramatkavelvotteita, mutta liput ja systeemit oli tuolloin hankittu toimistojen kautta. Nyt olen vapautunut välikäsien ikeestä. Lähes.
Viimevuotinen välittäjäni www.supersaver.fi jäi tänä vuonna kahdenneksi kahdesta syystä.
Ensinnäkin, hinta samoilla spekseillä samassa hotellissa olisi ollut huimat kolme (3) euroa henkilöltä kalliimpi, mutta toiseksi...
Supersaverin kohdetiedot olivat vajavaiset ja ennen finaalibuukkausta epäselvemmät kuin uudella hovihankkijallani www.travellink.fi:llä.
Jäin ihmettelemään, onko hotellissamme ilmainen WiFi vai ei ja ennenkaikkea, toinen palveluntarjoaja tuntui tarjoavan aamiaisbuffetin hintaan sisältyen, kun toinen ei maininnut asiasta mitään.
Toki aamiainen aina painottaa vaakaa, vaikka kyseessä olisi pelkkä tee ja paahtoleipä.
Maksun suoritettuani se varmistettiin minulle pariinkin otteeseen. Sähköpostiini saapui kunnioitettava määrä varausnumeroita sekä koosteet tilaamistani palveluista.
Aivan ummikko joutuisi kyllä kysymään, mitä milläkin tehdään, mutta sujuvalla yleislogiikalla vahvistuksesta löytää sen maagisen numerosarjan, jolla lentoaseman check-in matkaajan valloilleen päästää.
Perusskeptisenä itsenäni toki meilasin hotelliin ja varmistin varaukseni, tässä tapauksessa kaksi viikkoa ennen matkaa. Samalla sain varmistettua tupakoimattoman huoneen ja kaksi erillissänkyä, vaikka Timo hyvä ystävä onkin :)
Jäljelle jäi vain matkasuunnitelman teko.
Sitoutumatta mihinkään minuuttiaikatauluun sovimme Timon kanssa kuitenkin, että tietyt asiat tulee tehdä ja nähdä, ja siksipä olisi aiheellista hahmotella runko reissullemme.
Tänä päivänä tuo suunnitteleminen on saanut aivan uudet kasvot ja mittasuhteet verrattuna lapsuuteni lomamatkoihin, joita tehtiin matkatoimiston värikkään myyntiesitteen ja Berlitzin matkapokkarin avustuksella...
Jo vuosia sitten olin toki matkannut ilman seuramatkavelvotteita, mutta liput ja systeemit oli tuolloin hankittu toimistojen kautta. Nyt olen vapautunut välikäsien ikeestä. Lähes.
Viimevuotinen välittäjäni www.supersaver.fi jäi tänä vuonna kahdenneksi kahdesta syystä.
Ensinnäkin, hinta samoilla spekseillä samassa hotellissa olisi ollut huimat kolme (3) euroa henkilöltä kalliimpi, mutta toiseksi...
Supersaverin kohdetiedot olivat vajavaiset ja ennen finaalibuukkausta epäselvemmät kuin uudella hovihankkijallani www.travellink.fi:llä.
Jäin ihmettelemään, onko hotellissamme ilmainen WiFi vai ei ja ennenkaikkea, toinen palveluntarjoaja tuntui tarjoavan aamiaisbuffetin hintaan sisältyen, kun toinen ei maininnut asiasta mitään.
Toki aamiainen aina painottaa vaakaa, vaikka kyseessä olisi pelkkä tee ja paahtoleipä.
Maksun suoritettuani se varmistettiin minulle pariinkin otteeseen. Sähköpostiini saapui kunnioitettava määrä varausnumeroita sekä koosteet tilaamistani palveluista.
Aivan ummikko joutuisi kyllä kysymään, mitä milläkin tehdään, mutta sujuvalla yleislogiikalla vahvistuksesta löytää sen maagisen numerosarjan, jolla lentoaseman check-in matkaajan valloilleen päästää.
Perusskeptisenä itsenäni toki meilasin hotelliin ja varmistin varaukseni, tässä tapauksessa kaksi viikkoa ennen matkaa. Samalla sain varmistettua tupakoimattoman huoneen ja kaksi erillissänkyä, vaikka Timo hyvä ystävä onkin :)
Jäljelle jäi vain matkasuunnitelman teko.
Sitoutumatta mihinkään minuuttiaikatauluun sovimme Timon kanssa kuitenkin, että tietyt asiat tulee tehdä ja nähdä, ja siksipä olisi aiheellista hahmotella runko reissullemme.
Tänä päivänä tuo suunnitteleminen on saanut aivan uudet kasvot ja mittasuhteet verrattuna lapsuuteni lomamatkoihin, joita tehtiin matkatoimiston värikkään myyntiesitteen ja Berlitzin matkapokkarin avustuksella...
maanantai 9. elokuuta 2010
Blog, blog, blog, blog and more blog...
Oolrait, mä aloitan bloggaamisen, koska tuo toinen osa kesälomasta häämöttää ja siihen liittyy aimo annos henkistä työskentelyä, jota voinee täällä kirjoittamalla tuulettaa.
Eli 2010 kesälomani toinen osio alkaa perjantaiyönä kello 01:00 työvuoroni päättyessä.
Kestoa on kaksi viikkoa ja sisällöstä mainittakoon poikien pakoritriitti Budapestiin 19.-22.08.
"Pojat" tarkoittaa tässä hyvää ystävääni, kummityttöni isää Timoa.
Tarrkoitus oli alunperin mennä katsomaan Red Bull Air Racen päätösosakilpailua, mutta Budapestin kaupunginisät suuressa viisaudessaan totesivat, että kuusi vuotta onnettomuuyksitta lennetty kisa luultavimmin on turvaton tänä vuonna. Kisa peruttiin.
Jaa, no entä sitten ? Mennään silti.
Mähän kävin Budapestissä edellisvuonna 2009 ensi kertaa.
Vein äiteen kaupunkilomalle ihan 65-vuotispäivien kunniaksi, tosin äitee maksoi omansa :)
Ihastuin ihan täysillä kaupunkiin, ilmapiiriin ja olemukseen. Bonuksena ajankohta oli valittu niin, ihan tietämättä, että mainittu RBAR ja Unkarin kansallispäivä osuivat kohdille.
Which was nice...
-fortsättning följer
Eli 2010 kesälomani toinen osio alkaa perjantaiyönä kello 01:00 työvuoroni päättyessä.
Kestoa on kaksi viikkoa ja sisällöstä mainittakoon poikien pakoritriitti Budapestiin 19.-22.08.
"Pojat" tarkoittaa tässä hyvää ystävääni, kummityttöni isää Timoa.
Tarrkoitus oli alunperin mennä katsomaan Red Bull Air Racen päätösosakilpailua, mutta Budapestin kaupunginisät suuressa viisaudessaan totesivat, että kuusi vuotta onnettomuuyksitta lennetty kisa luultavimmin on turvaton tänä vuonna. Kisa peruttiin.
Jaa, no entä sitten ? Mennään silti.
Mähän kävin Budapestissä edellisvuonna 2009 ensi kertaa.
Vein äiteen kaupunkilomalle ihan 65-vuotispäivien kunniaksi, tosin äitee maksoi omansa :)
Ihastuin ihan täysillä kaupunkiin, ilmapiiriin ja olemukseen. Bonuksena ajankohta oli valittu niin, ihan tietämättä, että mainittu RBAR ja Unkarin kansallispäivä osuivat kohdille.
Which was nice...
-fortsättning följer
Tilaa:
Kommentit (Atom)