Elikkä siis jotakuinki häh ?
Aloitan tämän selostuksen lauantaista.
Aamiainen, jolloin kumpikin nautti pirusti kaikkea.
Paitsi kahvia. Koska PAsi ei enää ollut turistiystävällinen eikä kehunut kahivia.
Timo nautti, koska on kahviaddikti. Ei kofeiini- eikä dadaa-addikti.
Olimme sopineet, että nyt lauantaina, pitää hoitaa velvoitteet.
Esmes tuliaiset ja postyikoritit.
Postitkortteja onneksi osattiin ostaa, mutta edelleen ei edes allekirjoittanut (Pasi) muistanut, ettei postimerkkejä saa ilman kortteja...
Jeh.
Olimme taannoisilla retkillämme nähneet erinäisiä tuotteita, jotka ehdottomasti tahdoimme mukaamme/osaksi matklaamme.
Siksipä minulla on XXX(palaamme) ja Timolla t-paita, jossa lukee "World's Greatest Dad" Darth Vaderin kuviolla. Onneksi tajusin ostattaa Timolla minun tuliaisiksi pupu-käsinuken .
Tai siis maksoinko mää sen ? Silti mä ostin neljä Unkari/Budapest-T-paitaa.
Halpoja ja ohuita, mutta, ah, niin kivoja mun muistoihin.
Oolrait.
On sitten episodi, josta en tiedä, miten tilittää.
Budapestissä on hotelli, Hotel Kempinski.
Jos et tiedä nimeä Kempinkski, niin sun on turha lukea eteenpäin.
Hotel Kempinski Budapest'illä on Cigar Tower...
Mulla oli siellä olo kuin olis päässyt takaisn Shangri-La'han.
Olen sortunut, suoriutunut ja tehnyt.
Loistava sikarihuone, suosittelen.
Asiantunteva palvelu, todella kilpailukykyiset hinnat
sekä viihtyisä ympäristö .)
Olen polttanut sikarin.
En häpeä.
Budapestissa.
Seuraava osa, kun sikarin savu on haihtunut...
perjantai 1. lokakuuta 2010
Lauantai. Lau-lau-alaajajajajaj...
Päkkele tuo Timo on vaikea matkakumppanio.
Se on perheenisä. Eli aina heti hereillä.
Siis pitääpi nousta aamiaiselle, kun toi äijä kyselee...
Mainittu hyvä aamiainen ja sit mä huomaan, että eihän kello ole kun VASTA YHDEKSÄN !!!
Toiko on mun paras ystävä ?
Jeahy, laitetaan pöksyt reppuun ja sovitaan, että katsellaan pari näkymää ennen...
-kylpylää
Jos joku ei tiedä, miksi Budapestiin KANNATTAA MENNÄ, niin kylpylät
Otamma Timon kanssa reput selkään ja sovimme, että "tosta tuonne ihan rauhassa"...
-onneksi on 24/7 ja hillittömän hyvää 0,5 tölkkejä
Jossain vaiheessa ihmettelememme, että miksi kummallakaan ei ole selkeää suuntaa/luottavaa takariavoa
Käynnistämme noukkialaisen geepeeässän ja ja vertaamme sitä turistikarttaamme.l
Olemme ainoastaan pari kilometriä sivussa kohteestamme, kylpylästä.
Eli...
Kiitos navigaattorikioskien, joista saa kaikilla kielillä olutta. Ja suunnan. "Szechenyj bathj ???"
Kävelimme siis noin neljä (?) kilometriä varmistukseksi. Ja edessä oli, (Luojan kiitos, viimein)
Szechenyj Baths.
Aivan upea, mannermaisesti tunnustettu kylpylälaitos. Kannattaa kokea.
Olemma siis kassalla. Kassahan puhuu vain unkaria. Ja me olemme kävelleet +32-asteessa ne turhat kilometrit. Ilmeisesti täti on tottunut ulkomaalaisiin. Saamme omat kopit (toki se kallein vaihtoehto).
Mua hieman pelottaa. Jotenkin.
Laitan pöksyt jalkaan ja jatkan matkaa takaisin paikkaan, jossa viimeksi näin Timon.
Menemmä ensimmäiseen (?) osviittaa osoittamattomaan huoneeseen.
Häpeän tietämättömyyttäni.
Kylpyläkulttuuri puuttuu meiltä.
Upea, sinviihreäkaakelinen huone, jossa allas.
Askel toisesta päästä, kahlaa läpi, ylös tuolta, upea tunne...
Ja siirryt rauhallisesti seuraavaan...
TÖRKEÄN UPEAA:::::
Ja sit, kun mut ja sillee...
Katsokaa virallisia tai mun kuvia (kunhan jaksan)...
Szechenyj
-ehkä yksi parhaita, mitä tiedän (Badgastein tammikuussa jää kahdenneksi)
Täytyy tosin sanoa, että kävely tänne kylpylään oli hauskaa...
-ja törkeän pitkää (kun kaksi miestä väittää olevansa oikeassa)
Kiitos, Timo, parempaa kaveria tuskin voisi toivoa tälläiselle tallailulle...
Se on perheenisä. Eli aina heti hereillä.
Siis pitääpi nousta aamiaiselle, kun toi äijä kyselee...
Mainittu hyvä aamiainen ja sit mä huomaan, että eihän kello ole kun VASTA YHDEKSÄN !!!
Toiko on mun paras ystävä ?
Jeahy, laitetaan pöksyt reppuun ja sovitaan, että katsellaan pari näkymää ennen...
-kylpylää
Jos joku ei tiedä, miksi Budapestiin KANNATTAA MENNÄ, niin kylpylät
Otamma Timon kanssa reput selkään ja sovimme, että "tosta tuonne ihan rauhassa"...
-onneksi on 24/7 ja hillittömän hyvää 0,5 tölkkejä
Jossain vaiheessa ihmettelememme, että miksi kummallakaan ei ole selkeää suuntaa/luottavaa takariavoa
Käynnistämme noukkialaisen geepeeässän ja ja vertaamme sitä turistikarttaamme.l
Olemme ainoastaan pari kilometriä sivussa kohteestamme, kylpylästä.
Eli...
Kiitos navigaattorikioskien, joista saa kaikilla kielillä olutta. Ja suunnan. "Szechenyj bathj ???"
Kävelimme siis noin neljä (?) kilometriä varmistukseksi. Ja edessä oli, (Luojan kiitos, viimein)
Szechenyj Baths.
Aivan upea, mannermaisesti tunnustettu kylpylälaitos. Kannattaa kokea.
Olemma siis kassalla. Kassahan puhuu vain unkaria. Ja me olemme kävelleet +32-asteessa ne turhat kilometrit. Ilmeisesti täti on tottunut ulkomaalaisiin. Saamme omat kopit (toki se kallein vaihtoehto).
Mua hieman pelottaa. Jotenkin.
Laitan pöksyt jalkaan ja jatkan matkaa takaisin paikkaan, jossa viimeksi näin Timon.
Menemmä ensimmäiseen (?) osviittaa osoittamattomaan huoneeseen.
Häpeän tietämättömyyttäni.
Kylpyläkulttuuri puuttuu meiltä.
Upea, sinviihreäkaakelinen huone, jossa allas.
Askel toisesta päästä, kahlaa läpi, ylös tuolta, upea tunne...
Ja siirryt rauhallisesti seuraavaan...
TÖRKEÄN UPEAA:::::
Ja sit, kun mut ja sillee...
Katsokaa virallisia tai mun kuvia (kunhan jaksan)...
Szechenyj
-ehkä yksi parhaita, mitä tiedän (Badgastein tammikuussa jää kahdenneksi)
Täytyy tosin sanoa, että kävely tänne kylpylään oli hauskaa...
-ja törkeän pitkää (kun kaksi miestä väittää olevansa oikeassa)
Kiitos, Timo, parempaa kaveria tuskin voisi toivoa tälläiselle tallailulle...
Unkari. 200810 itsenäisyys
Saattaapi olla hieman lyhyempi merkintä blogiin...
Tim,olla heikko happi. Timo mennä nukkumaan.
Minä sano "!Unkari itsenäisyys"
Eli mä menen klatsomaan Unkarin itsenäisyyspäivää ja sitä kaikkea juhlimista, mitä vuotta aikaisemmin olin nähnmyt.
Tosin, en ihan ottanut osaa.
Ou jee.
Menin Tonavan rannalle. Upea fiilis, vain rauhallisia, kilttejä ihmisiä.
Todellisesti, ihan prkl suuri ero suomalaisiin sydeemeihin.
Mulle oli sanottu jo aiemmin, että taloustaantum,an ja RBAR-vetäytymisen vuoksi on "rauhallisempi" vuosi kuin esmes edellinen. Kun kuulivat, että ole Budapestissa taas.
Oolrait. Ilotulitus kesti vain 22 minuuttia, eikä 30, kuten edellisvuotena...
Ilotulistus oli VAIN kuten Helsinki juhlavuotena, mutta Budapest tulittaa KAHDESTA kohteesta kerralla. Upeata.
Tosin ostin bretzeleitä, päärynää ja olutta sitä mukaa, kun kävelin.
Sit tuli nälkä. Kävelin ravintolaan, joka näytti makuuni sopivalta.
Muistaakseni söin ankkaa. Pääruokana. Ehkä ankanmaksaa alkuruokana.
Juomastani rieslingistä on epäselvä kuva.
Tippiä jätin niin poaljon että mulle tarjottiin espresso ja saatto taksille.
Mutta maksoin taksin ja kävelinb kotiin.
Budapest on turvallinen, uskokaa. Tai olette unkatilaisille vaarallisia.
Toisin sanoen, saavuin täysin kunnossa, täysin totaalihumalassa hotelliin joskus.
Timo kuorsaa kyllä. Mutta niin minäkin kuulemma kyllä. Alkkomahoulin vaikutuksen alaisena kyllä...
Tim,olla heikko happi. Timo mennä nukkumaan.
Minä sano "!Unkari itsenäisyys"
Eli mä menen klatsomaan Unkarin itsenäisyyspäivää ja sitä kaikkea juhlimista, mitä vuotta aikaisemmin olin nähnmyt.
Tosin, en ihan ottanut osaa.
Ou jee.
Menin Tonavan rannalle. Upea fiilis, vain rauhallisia, kilttejä ihmisiä.
Todellisesti, ihan prkl suuri ero suomalaisiin sydeemeihin.
Mulle oli sanottu jo aiemmin, että taloustaantum,an ja RBAR-vetäytymisen vuoksi on "rauhallisempi" vuosi kuin esmes edellinen. Kun kuulivat, että ole Budapestissa taas.
Oolrait. Ilotulitus kesti vain 22 minuuttia, eikä 30, kuten edellisvuotena...
Ilotulistus oli VAIN kuten Helsinki juhlavuotena, mutta Budapest tulittaa KAHDESTA kohteesta kerralla. Upeata.
Tosin ostin bretzeleitä, päärynää ja olutta sitä mukaa, kun kävelin.
Sit tuli nälkä. Kävelin ravintolaan, joka näytti makuuni sopivalta.
Muistaakseni söin ankkaa. Pääruokana. Ehkä ankanmaksaa alkuruokana.
Juomastani rieslingistä on epäselvä kuva.
Tippiä jätin niin poaljon että mulle tarjottiin espresso ja saatto taksille.
Mutta maksoin taksin ja kävelinb kotiin.
Budapest on turvallinen, uskokaa. Tai olette unkatilaisille vaarallisia.
Toisin sanoen, saavuin täysin kunnossa, täysin totaalihumalassa hotelliin joskus.
Timo kuorsaa kyllä. Mutta niin minäkin kuulemma kyllä. Alkkomahoulin vaikutuksen alaisena kyllä...
Perjantai. Unkarin kansallispäivä 20.08.2010.
Jos on ajankohta, jolloin Unkariin kannattaa tulla, se on kansallispäivä 20.08.
On toki harvoja paikkoja, joissa paikalliset olisivat varautuneita/jännittyneitä/vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan kansallisjuhlan aikaan, mutta...
MAGYAR !!!
Olen kokenut kansallistunnetta useissa maisa, mutta Unkari vie voiton.
revback
Aamu ensimmäinen King's Hotelissa.
Älykkäästi olimme muistaneet ottaa semiautoilmastoinnin pois yöllä eli heräsimme siedettävässä +15-asteessa, joka kaltaisimmelle militariapapoille sopi.
Aurinko uhkasi jo etuoikealla eli päätimme jättää ikkunan kiinni ja A/C-boxin ilman virtaa.
Siirryimme alakertaan kiehtovalla hissillä, jossa oli antureita sekä ovissa (monikko) sekä lattiassa.
Toiminta oli silti luotettavampaa kuin Koneen pääkonttorissa...
Aamiainen ylitti kaikki odotuksemme. Toki monissa nettiarvioissa oli sanottu, että King*sin aamiainen on runsas ja monipuolkinen, mutta...
Jos maksat hotellihuoneesta pähkinöitä, sijainti ritsanveto Tonavasta...
Aamiaisella...
-puuroa, mysliä, muroa, munakasta, munia, neljää-viittä leipää, kolmea mehua, makkaroita paria sorttia, jne jne
-ja kahvia, jonka oktaanipitoisuus vastaa suomalaista :)
Jopa Timo, joka ei osaa elää ilman aamukahvia, pystyi heräämään ja virittäytymään päivän haasteisiin tällä kahvilla :)
Perjantai
On loistavaa olla reissussa samankaltaisen ihmisen kanssa, koska kummallakaan ei loppujen lopöuksi ole mi9tään takaraivossa.
Asiast voidaan puhua silloin, kun puhuttavaa on ja jos puhuttavaa on.
Kävelimme, katselimme, kuvasimme (ehkä pari) valokuvaa.
Upeaa oli juuri lonnia Timon kanssa, ilman mitään kiintopistettä, ilman kiirettä.
Pysähdyimme 24/7 tai 10/4 -kioskille. Ostimme pienet oluet ja huom !!! VETTÄ.
USEIN !!!
Olemme sentään ajattelevia nelikymppisiä miehiä :)
Mut kut mutkun.
Tässä vaiheessa on hieman epäselvää.
Olimme päässeet hotellille takaisin ja ilmeisesti olin ostanut pullon päärynää, koska jotainhan meidän on ollut pakko juoda, jotta olemme olleet ihan itsenäisyyskunnossa.
Timo, kun polttaa tupakkia, poltti tupakkia hotellin ulkopuolella, ja totesimme, että lienee parempi, että Timo juhlii Unkarin itsenäisyyttä sängyssä, mutta...
Pasi, tervehenkisesti (vakuutusyhtiö ei saa turvautua seuraavaan kappaleeseen)
päätti lähteä kaupungille...
Pasi, koska oli ollut edellisvuotena katsomassa ilotulituksia, oli sitä mieltä, että "löydän paikat ja osaan kulkea".
Itse asiassa, tässä vaiheessa huomaan, että olimme siis kulkeneet Vaci Utcan ja siellä istuneet hetkosen (+32 ast) ravintolassa, jossa havaitsin suomalaisen pariskunnan (!) naapuripöydässä.
Aiheutin heille hepulit esittäytymällä ja kyselemällä heidän "matkatoimistoaikataulustaan".
Aikataulu kertoi, että ilotulitus olisi jo 21:30 eikä 24:00 kuten RBAR.
Yritin tarjota heille Unicumia lohdutuksena järkytyksestä, että Budapestissä on muitakin suomalaisia... Ei kelvannut. Miehelle olisi maistunut, voin kertoa, tiedän...
Tämä siis tapahtui päivällä...
Niin siis.
On toki harvoja paikkoja, joissa paikalliset olisivat varautuneita/jännittyneitä/vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan kansallisjuhlan aikaan, mutta...
MAGYAR !!!
Olen kokenut kansallistunnetta useissa maisa, mutta Unkari vie voiton.
revback
Aamu ensimmäinen King's Hotelissa.
Älykkäästi olimme muistaneet ottaa semiautoilmastoinnin pois yöllä eli heräsimme siedettävässä +15-asteessa, joka kaltaisimmelle militariapapoille sopi.
Aurinko uhkasi jo etuoikealla eli päätimme jättää ikkunan kiinni ja A/C-boxin ilman virtaa.
Siirryimme alakertaan kiehtovalla hissillä, jossa oli antureita sekä ovissa (monikko) sekä lattiassa.
Toiminta oli silti luotettavampaa kuin Koneen pääkonttorissa...
Aamiainen ylitti kaikki odotuksemme. Toki monissa nettiarvioissa oli sanottu, että King*sin aamiainen on runsas ja monipuolkinen, mutta...
Jos maksat hotellihuoneesta pähkinöitä, sijainti ritsanveto Tonavasta...
Aamiaisella...
-puuroa, mysliä, muroa, munakasta, munia, neljää-viittä leipää, kolmea mehua, makkaroita paria sorttia, jne jne
-ja kahvia, jonka oktaanipitoisuus vastaa suomalaista :)
Jopa Timo, joka ei osaa elää ilman aamukahvia, pystyi heräämään ja virittäytymään päivän haasteisiin tällä kahvilla :)
Perjantai
On loistavaa olla reissussa samankaltaisen ihmisen kanssa, koska kummallakaan ei loppujen lopöuksi ole mi9tään takaraivossa.
Asiast voidaan puhua silloin, kun puhuttavaa on ja jos puhuttavaa on.
Kävelimme, katselimme, kuvasimme (ehkä pari) valokuvaa.
Upeaa oli juuri lonnia Timon kanssa, ilman mitään kiintopistettä, ilman kiirettä.
Pysähdyimme 24/7 tai 10/4 -kioskille. Ostimme pienet oluet ja huom !!! VETTÄ.
USEIN !!!
Olemme sentään ajattelevia nelikymppisiä miehiä :)
Mut kut mutkun.
Tässä vaiheessa on hieman epäselvää.
Olimme päässeet hotellille takaisin ja ilmeisesti olin ostanut pullon päärynää, koska jotainhan meidän on ollut pakko juoda, jotta olemme olleet ihan itsenäisyyskunnossa.
Timo, kun polttaa tupakkia, poltti tupakkia hotellin ulkopuolella, ja totesimme, että lienee parempi, että Timo juhlii Unkarin itsenäisyyttä sängyssä, mutta...
Pasi, tervehenkisesti (vakuutusyhtiö ei saa turvautua seuraavaan kappaleeseen)
päätti lähteä kaupungille...
Pasi, koska oli ollut edellisvuotena katsomassa ilotulituksia, oli sitä mieltä, että "löydän paikat ja osaan kulkea".
Itse asiassa, tässä vaiheessa huomaan, että olimme siis kulkeneet Vaci Utcan ja siellä istuneet hetkosen (+32 ast) ravintolassa, jossa havaitsin suomalaisen pariskunnan (!) naapuripöydässä.
Aiheutin heille hepulit esittäytymällä ja kyselemällä heidän "matkatoimistoaikataulustaan".
Aikataulu kertoi, että ilotulitus olisi jo 21:30 eikä 24:00 kuten RBAR.
Yritin tarjota heille Unicumia lohdutuksena järkytyksestä, että Budapestissä on muitakin suomalaisia... Ei kelvannut. Miehelle olisi maistunut, voin kertoa, tiedän...
Tämä siis tapahtui päivällä...
Niin siis.
Budapest torstai-ilta 19.08.2010
Kuinka joku voi kuvitella, että voisin tilittää, mitä tapahtui ?
No, hetko pieni, niin rakennan palasista kokonaisuuden, mutta nauttikaa perjantai-selostuksesta ensin :)
No, hetko pieni, niin rakennan palasista kokonaisuuden, mutta nauttikaa perjantai-selostuksesta ensin :)
Buda. Budapest. Budapest 2010. Timo & Pasi
hantaakit ojossa ja matkalaukut ojennuksessa.
King's Hotel on ihan kaikkea sitä, mitä kokonaishintaan voi odottaa. Jo edellämainittua omailmastointia korostaen.
Mutta olemme saapuneet kaupunkiin, jossa tahdomme kiertää, kulkea ja katsoa.
Siispä jalan liikkeelle.
Heti hotellista ulostultuamme saamme epämääräisen tarkan tunteen, että olemme tapahtumien sekä mahdollisen turistikartan keskipisteessä.
Muutamien tapahtumien sekä jalankulkumetrien jälkeen tulemme havaitsemaan, että tämä todellakin on asian laita.
Tervehenkisesti eli survival-instinctiä noudattaen rekisteröimme ensimmäiseksi hotellia lähimmät 24/7 tahi all-you-need-kioskit.
Ensimmäinen on kolmekymmentä metriä hotellin ovelta. Olemme sis pelastetut. Sivistys on Budapestin kutsumanimi.
En montakaan kertaa ole voinut uskoa kohtalon osoittamia viitteitä, joita Euroopassa liikkuessani olen eteeni saanut.
Budapest on täynnä näitä, koska edellisenä vuonna vieraillessani ilmeisesti sisäänrakennettu geepeeässni on rekisteröinyt enemmän kuin mahdollista, muistomerkkejä takaraivooni.
Olen aikoja sitten eksynyt mm. Münchenin keskusrautatieasemalle, Hampurin Alster-sillalle jne...
Konstanzissa kaivoin kartan esiin turisti-infon edessä.
Budapest on upea, ihana ja helppo.
Kukaan, jolla on minkäänasteinen visualinen hahmottamiskyky, pystyy luomaan Budapestin kartan etäisyyksineen alitajuntaansa. Liikkuminen on helppoa.
Kuten tulemme havaitsemaan, luovuimme oma-navigaattoristamme vain kerran, koska niin loppujen lopuksi halusimme. Ja silloin turvauduimme ulkopuoliseen apuun :)
Eli on siis torstai-iltapäivä, olemme siirtyneet hotellistamme jo useamman metrin kaupungille ja kysymys on, minne ?
Liikkuessaan parhaan ystävänsä kanssa vastaus on helppo. Joko toinen sanoo, minne tai sitten heitetään kolikkoa. Eli lähdimme "vasemmalle".
Teoreettinen, noin-about-rivien-välistä-sopimus oli, että katsellaan sinnepäin ja sit otetaan oluet.
Hyvä suunnitelma.
Kumpikin siis oli jo ollut kaupungissa, eli ei ollut hillitöntä "zjeez, mä tahdon nähdä kaiken, mitä matkaoppaassa on"--hinkua.
Lonnimista miellyttävässä 24-asteisessa Budapestissa.
Siirrymme jalkaisin kartalla hieman Pestin rantaa etelämpään, mutta ilman näkymää Tonavaan.
Saavumme Suurelle Kauppahallille sekä Matyas-hotellin kulmille, jolloin päätämme alkaa taivalluksen pohjoisempaan, koska tavoitteena on kuitenkin Linnavuori ja Museio Militario (oma versio, ei linguistinen).
Jotta kuitenkin, olemme havainneet, ettei edes 24 astetta ole tervettä nauttia ilman nestettä, siirrymme Tonavan rantaan.
Rannassa totean, että emme voi vierailla ravitsemusliikkeessä, jossa istuimme äitini kanssa edellisenä vuotena, koska tuolloin olisin henkisesti väsynyt.
Päädymme viereiseen, hieman tasokkaampaan (!?) establishmontiin.
Ensimmäiset ravintolaoluemme ovat saksalaisia Bitburgereita, kappalehintaisesta 990 HUF.
Törkeä riistohinta, kuten tulemme havaitsemaan :p
Oluesta ilostuneena sekä virkistyneenä päätämme tarkkailla Tonavaa hetkosen ja siirtyä
rauhallisesti joukkoliikenteen sivistyneiksi kuluttajiksi.
Antaudumme budapestilaisen metron käyttäjiksi. Ferenc Tere. Eli Franzin aukio. Ja metro.
Tosin unohdimme ostaa 10 kappaleen niput, eli maksetaan joka kerta.
Punainen linja, joka vie Moskva Terille. Täällä mä olen ollut. Timo on sitä mieltä, että "hetkinen, tultiinko me Tonavan ali" ?
Tultiin.
Mutta kun on kävelty vastamäkeen Linnavuorelle kaksisataa metriä (korkeussuunnassa), Timo on taas kartalla.
Ja minä olen "miksei mun GPS toimi !!!".
Timo toteaa, että meillä on matkaa "auringon suuntaan ehkä parisataa metriä", ja siihen luotetaan.
Matkaa on vajaa kilometri, mutta suunta on oikea ja Timo tietää rakennuksen jo takakulmasta.
Tulemme Unkarin Militaria Museumille ja Timon muistikuva on taas oikea.
Saavuimme takaovelle, josta ei pääse sisään. Eli kierrämme noin puolitoista kilometriä (?) jotta pääsemme talon länsiseinustalla olevalle pääovelle.
Kannatti. Loistavat näkymät Budan länsikukkuloille. Ja kellohan on siis vasta noin 14:00...
Pari hilua tai påuolitoista euroa sisäänpääsyä ja pojat pääsevät katsomaan pyssyjä.
Ja niitä pyssyjä riittää. Useampien vuosisatojen ajalta.l Jännittävämmäksi muodostuu kilpailu museomummojen kanssa.
Näyttelyitä EI SAA kiertää oman makunsa mukaan, vaan ennalta määrätyssä muodossa.
Ja joka kulmassa on veterani/veteraanitar, ohjaamassa. :)
Sen kevyen 96 minuuttia Timon kanssa löydämme mielenkiintoisia kypäriä ja konetuliaseita, kunnes survival-instinct taasen saa vallan. Toteamme, ettei kahvilassa ole oluthanaa ja päätämme suoriutua turismin tuhoamille tantereille.
Pysyttelemme silti Linnavuorella, koska Timon aavistus "Unkarilaisesta Viinihuoneesta" elää vahvana.
Linnavuoren päällys on pieni ja löydämme enemmän Trabantteja kuin Itä-Berliinissä, mutta emme viinitaloa. Prkl. Missä mun paikallisvaisto ?
Linnavuorella, jos mainittakoon, on liikaa turisteja. Budapestin yksi vahvoja puolia on, ettei kaupungissa tarvi turistoida liikaa, ellei tahdo.
Linnavuorella ei valitettavasti pysty välttymään edes americcalaisilta shorti-fototuristeilta...
Toteamme Timon kanssa, ettei kannata liikaa stressata.
Päätämme ottaa pari valokuvaa kohti Tonavaa sekä Parlamenttitaloa, joka lienee yksi havaittavimpia Budapestin tunnusmerkkejä.
Omasta mielestäni ihan hillittömän upea maamerkki. Tykkään. Me likes.
Ja sit otetaan ihan turistina kovaan hintaan (1,80 €) matka alas Szechenyj-sillalle sillä reliikillä, rimpularaideradalla.
Ja olemme Clark Adam -terillä eli aukiolla, joka on nimetty britti-insinöörin mukaan vain siksi, että kaveri suunnitteli hakaneulasillan, joka on selvinnyt muutamasta isommasta sodasta eikä ole tarvinnut peruskorjausta, ennen jokunen aika sitten suoritettua.
BTW, tämän sillan silmukoihin on ripustettu niitä rakkauslukkoja vuosia ennen kuin suomalaiset lehdet kopioivat uutisaiheen netistä.
Tämähän on torstai, eikä kansanjoukkoja ole mitenkään häiritsevästi. Jos osaa suhteuttaa.
Kuhmolainen isäntä olisi paniikkihäiriössä ja helsinkiläinen kahvilanpitäjä kaatokännissä, eikä ole edes vielä kansallispäivä.
Luovimme siis kevyesti kansanjoukkojen läpi (kiitos +90kg elopainojen) Pestin puolelle ja toteamme olevamme nestehukan partaalla.
Onneksi ystävälliset unkarilaiset ovat varustaneet kaupunkinsa nestetasapainotankkauspisteillä.
Hopsan.
Unohdin mainita, ettei tämä ole "vasta toinen" oluemme... -sorry Kaesa...
Mieleeni tulee jälleen tarinointi erinäisillä netin keskustelupalstoilla, joilla haukutaan lähestulkoon jokainen Keski-Euroopan kaupunkikohde huijareiden, varkaiden sekä rikollisten pesäksi.
Joka ainut kerta, kun olen liikkunut keskieurooppalaisessa kaupunkikohteessa, olen saanut vain hyvää, asiallista sekä myös mukavaa palvelua.
Mikäli et ymmärtänyt aiemmin, olen liikkunut USEIN päihtyneenä sekä jopa YKSIN matkoillani.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Olimme siis ravittuja, mutta valmiita hetkosen tarkistuslaskentaan.
Päätimme siis suoriutua hotelliimme, koska (kuten jo mainittua), sinne oli helppo löytää ja se oli keskeisessä lokaatiossa.
King's.
Pieni huokaus ja pari ihmettelyä, onko lämpötila noussut sitten koneen laskeutumisen.
On se. laskeutumisen aikaan 24. Nyt 28. Jesh.
Onneksi otimme naapurikioskista muutaman olvin siihen minibaarikaappiin, joka oivaltavasti oli tyhjä saapuessamme. nautimme pari Dreheriä, koska Dreher on minulle fiksaatio.
Olin suunnitellut vierailua Dreherin panimolle tämän retken aikana, mutta (ehkä parempi) emme vierailleet panimolla.
Ensi kerralla, prkl !
Ja sit ilta.
King's Hotel on ihan kaikkea sitä, mitä kokonaishintaan voi odottaa. Jo edellämainittua omailmastointia korostaen.
Mutta olemme saapuneet kaupunkiin, jossa tahdomme kiertää, kulkea ja katsoa.
Siispä jalan liikkeelle.
Heti hotellista ulostultuamme saamme epämääräisen tarkan tunteen, että olemme tapahtumien sekä mahdollisen turistikartan keskipisteessä.
Muutamien tapahtumien sekä jalankulkumetrien jälkeen tulemme havaitsemaan, että tämä todellakin on asian laita.
Tervehenkisesti eli survival-instinctiä noudattaen rekisteröimme ensimmäiseksi hotellia lähimmät 24/7 tahi all-you-need-kioskit.
Ensimmäinen on kolmekymmentä metriä hotellin ovelta. Olemme sis pelastetut. Sivistys on Budapestin kutsumanimi.
En montakaan kertaa ole voinut uskoa kohtalon osoittamia viitteitä, joita Euroopassa liikkuessani olen eteeni saanut.
Budapest on täynnä näitä, koska edellisenä vuonna vieraillessani ilmeisesti sisäänrakennettu geepeeässni on rekisteröinyt enemmän kuin mahdollista, muistomerkkejä takaraivooni.
Olen aikoja sitten eksynyt mm. Münchenin keskusrautatieasemalle, Hampurin Alster-sillalle jne...
Konstanzissa kaivoin kartan esiin turisti-infon edessä.
Budapest on upea, ihana ja helppo.
Kukaan, jolla on minkäänasteinen visualinen hahmottamiskyky, pystyy luomaan Budapestin kartan etäisyyksineen alitajuntaansa. Liikkuminen on helppoa.
Kuten tulemme havaitsemaan, luovuimme oma-navigaattoristamme vain kerran, koska niin loppujen lopuksi halusimme. Ja silloin turvauduimme ulkopuoliseen apuun :)
Eli on siis torstai-iltapäivä, olemme siirtyneet hotellistamme jo useamman metrin kaupungille ja kysymys on, minne ?
Liikkuessaan parhaan ystävänsä kanssa vastaus on helppo. Joko toinen sanoo, minne tai sitten heitetään kolikkoa. Eli lähdimme "vasemmalle".
Teoreettinen, noin-about-rivien-välistä-sopimus oli, että katsellaan sinnepäin ja sit otetaan oluet.
Hyvä suunnitelma.
Kumpikin siis oli jo ollut kaupungissa, eli ei ollut hillitöntä "zjeez, mä tahdon nähdä kaiken, mitä matkaoppaassa on"--hinkua.
Lonnimista miellyttävässä 24-asteisessa Budapestissa.
Siirrymme jalkaisin kartalla hieman Pestin rantaa etelämpään, mutta ilman näkymää Tonavaan.
Saavumme Suurelle Kauppahallille sekä Matyas-hotellin kulmille, jolloin päätämme alkaa taivalluksen pohjoisempaan, koska tavoitteena on kuitenkin Linnavuori ja Museio Militario (oma versio, ei linguistinen).
Jotta kuitenkin, olemme havainneet, ettei edes 24 astetta ole tervettä nauttia ilman nestettä, siirrymme Tonavan rantaan.
Rannassa totean, että emme voi vierailla ravitsemusliikkeessä, jossa istuimme äitini kanssa edellisenä vuotena, koska tuolloin olisin henkisesti väsynyt.
Päädymme viereiseen, hieman tasokkaampaan (!?) establishmontiin.
Ensimmäiset ravintolaoluemme ovat saksalaisia Bitburgereita, kappalehintaisesta 990 HUF.
Törkeä riistohinta, kuten tulemme havaitsemaan :p
Oluesta ilostuneena sekä virkistyneenä päätämme tarkkailla Tonavaa hetkosen ja siirtyä
rauhallisesti joukkoliikenteen sivistyneiksi kuluttajiksi.
Antaudumme budapestilaisen metron käyttäjiksi. Ferenc Tere. Eli Franzin aukio. Ja metro.
Tosin unohdimme ostaa 10 kappaleen niput, eli maksetaan joka kerta.
Punainen linja, joka vie Moskva Terille. Täällä mä olen ollut. Timo on sitä mieltä, että "hetkinen, tultiinko me Tonavan ali" ?
Tultiin.
Mutta kun on kävelty vastamäkeen Linnavuorelle kaksisataa metriä (korkeussuunnassa), Timo on taas kartalla.
Ja minä olen "miksei mun GPS toimi !!!".
Timo toteaa, että meillä on matkaa "auringon suuntaan ehkä parisataa metriä", ja siihen luotetaan.
Matkaa on vajaa kilometri, mutta suunta on oikea ja Timo tietää rakennuksen jo takakulmasta.
Tulemme Unkarin Militaria Museumille ja Timon muistikuva on taas oikea.
Saavuimme takaovelle, josta ei pääse sisään. Eli kierrämme noin puolitoista kilometriä (?) jotta pääsemme talon länsiseinustalla olevalle pääovelle.
Kannatti. Loistavat näkymät Budan länsikukkuloille. Ja kellohan on siis vasta noin 14:00...
Pari hilua tai påuolitoista euroa sisäänpääsyä ja pojat pääsevät katsomaan pyssyjä.
Ja niitä pyssyjä riittää. Useampien vuosisatojen ajalta.l Jännittävämmäksi muodostuu kilpailu museomummojen kanssa.
Näyttelyitä EI SAA kiertää oman makunsa mukaan, vaan ennalta määrätyssä muodossa.
Ja joka kulmassa on veterani/veteraanitar, ohjaamassa. :)
Sen kevyen 96 minuuttia Timon kanssa löydämme mielenkiintoisia kypäriä ja konetuliaseita, kunnes survival-instinct taasen saa vallan. Toteamme, ettei kahvilassa ole oluthanaa ja päätämme suoriutua turismin tuhoamille tantereille.
Pysyttelemme silti Linnavuorella, koska Timon aavistus "Unkarilaisesta Viinihuoneesta" elää vahvana.
Linnavuoren päällys on pieni ja löydämme enemmän Trabantteja kuin Itä-Berliinissä, mutta emme viinitaloa. Prkl. Missä mun paikallisvaisto ?
Linnavuorella, jos mainittakoon, on liikaa turisteja. Budapestin yksi vahvoja puolia on, ettei kaupungissa tarvi turistoida liikaa, ellei tahdo.
Linnavuorella ei valitettavasti pysty välttymään edes americcalaisilta shorti-fototuristeilta...
Toteamme Timon kanssa, ettei kannata liikaa stressata.
Päätämme ottaa pari valokuvaa kohti Tonavaa sekä Parlamenttitaloa, joka lienee yksi havaittavimpia Budapestin tunnusmerkkejä.
Omasta mielestäni ihan hillittömän upea maamerkki. Tykkään. Me likes.
Ja sit otetaan ihan turistina kovaan hintaan (1,80 €) matka alas Szechenyj-sillalle sillä reliikillä, rimpularaideradalla.
Ja olemme Clark Adam -terillä eli aukiolla, joka on nimetty britti-insinöörin mukaan vain siksi, että kaveri suunnitteli hakaneulasillan, joka on selvinnyt muutamasta isommasta sodasta eikä ole tarvinnut peruskorjausta, ennen jokunen aika sitten suoritettua.
BTW, tämän sillan silmukoihin on ripustettu niitä rakkauslukkoja vuosia ennen kuin suomalaiset lehdet kopioivat uutisaiheen netistä.
Tämähän on torstai, eikä kansanjoukkoja ole mitenkään häiritsevästi. Jos osaa suhteuttaa.
Kuhmolainen isäntä olisi paniikkihäiriössä ja helsinkiläinen kahvilanpitäjä kaatokännissä, eikä ole edes vielä kansallispäivä.
Luovimme siis kevyesti kansanjoukkojen läpi (kiitos +90kg elopainojen) Pestin puolelle ja toteamme olevamme nestehukan partaalla.
Onneksi ystävälliset unkarilaiset ovat varustaneet kaupunkinsa nestetasapainotankkauspisteillä.
Hopsan.
Unohdin mainita, ettei tämä ole "vasta toinen" oluemme... -sorry Kaesa...
Mieleeni tulee jälleen tarinointi erinäisillä netin keskustelupalstoilla, joilla haukutaan lähestulkoon jokainen Keski-Euroopan kaupunkikohde huijareiden, varkaiden sekä rikollisten pesäksi.
Joka ainut kerta, kun olen liikkunut keskieurooppalaisessa kaupunkikohteessa, olen saanut vain hyvää, asiallista sekä myös mukavaa palvelua.
Mikäli et ymmärtänyt aiemmin, olen liikkunut USEIN päihtyneenä sekä jopa YKSIN matkoillani.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Olimme siis ravittuja, mutta valmiita hetkosen tarkistuslaskentaan.
Päätimme siis suoriutua hotelliimme, koska (kuten jo mainittua), sinne oli helppo löytää ja se oli keskeisessä lokaatiossa.
King's.
Pieni huokaus ja pari ihmettelyä, onko lämpötila noussut sitten koneen laskeutumisen.
On se. laskeutumisen aikaan 24. Nyt 28. Jesh.
Onneksi otimme naapurikioskista muutaman olvin siihen minibaarikaappiin, joka oivaltavasti oli tyhjä saapuessamme. nautimme pari Dreheriä, koska Dreher on minulle fiksaatio.
Olin suunnitellut vierailua Dreherin panimolle tämän retken aikana, mutta (ehkä parempi) emme vierailleet panimolla.
Ensi kerralla, prkl !
Ja sit ilta.
torstai 19. elokuuta 2010
Sleep is overappriciated
Minä, tunnettu vuorokausirytmihäiriöiden puolestapuhuja, olen suoriutunut jälleen.
Tätä kirjoittaessani kello on 01:20 paikallista aikaa. Siis Suomessa. Olen herännyt edellisenä aamuna 05:35 ja siirtynyt suihkun kautta ihmettelemään Helsingin Rautatieaseman halliin, miten vaikeaa kahvin ja sämpylän tilaaminen voi olla.
Ei minulle. Jos se ei ollut jo selvää. Kunnioitan vanhuksia sinällään, mutta 60-vee rouvan arpominen niin kahvin, sämpylän kuin maksamisenkin suhteen vei voiton alkutunnelmasta.
Tunnelmaa kevensi havainto Timosta, joka varsin casuaalisti poltteli tupakkia jo sovitun laiturin vierellä.
Kumpikin edustaa wanhaa sukupolvea, joka lähtee ajoissa ja jopa aiemmin, jos ei muutakaan puuhaa ole.
Pääsimme siis jännittävälle seutuliikenteen matkalle 615V.
Kysymykseen "Meneekö tämä V:kin ulkomaan terminaalille ?" osasi kolmisenkymmentä kevättä katsellut neitokainen vastata "mmggrrrlllgabbll".
Otimme riskin ja astuimme kyytiin.
Kiitos nykytekniikan, Finnairinkin lennoille voi ilmoittautua eli "tsekata ineen" jo ennen viimeistä kuulutusta.
Saimme nopeaa, asiallista ja ennenkaikkea ystävällistä palvelua. Kiitos, luukun 254/253 täti :)
Kun kalsaripakaasista oli päästy eroon, aloimme arpoa seuraavaa siirtoa, joka olisi iloisten turvatarkastajien kanssa vehtaaminen.
Molemmat olimme sitä mieltä, että menemme vaikealle. Tai oisemmalle.
Onneksi oli opasteita.
Turvatarkastuksissa mulla käy ihan törkeän huono tuuri. Mulla on liikaa rautaa veressä tai jotain, mutta jopa boksereissa seisoessani kone piippaa. Ja tarkastajaksi osuu joku piikkipystytukkainen juniori.
Joka ilmiselvästi nauttii "tarkistaessaan" lovehandlesini ja boksereideni sisäreunan.
Huokaus.
Jossain määrin ironista, tai jopa tragikoomista on katsella turvatarkastuksen jälkeistä aulatilaa, jossa "aikuiset" ja "vakavamieliset" ihmiset yrittävät pujotella vöitään ylipainoisten ruhojensa peitoksi hankkimiensa puolijoukkuetelttojen tueksi...
Tässä vaiheessa viimeistään on pakko siirtyä anniskelutoiminnan tukijaksi.
Kiitettävästi onkin Finnavia/jne/whatever tarjonnut vaihtoehtoja.
Tosin vaihtoehdot supistuvat tilaushetkellä. Lapparia ei jumanklavita halua juoda enää kukaan.
Hinnoista on turha edes mainita.
Itselleni on vaikeaa, niin vaikeaa uskoa "kansainvälisen lehdistön" ja "requent flyereiden" ylistäviä lausuntoja, kun koko friikin' lentoasemalta ei löydy yhtään oikeaa sikaria ???
WC:t ovat tilavia sekä siistejä. Siitä plussa. Ja jopa tuoksuvat siedettäviltä.
Koneeseennousu on ehkä sujuvinta, mitä länsimaisen demokratian ja rahavallan tytär voi lapsilleen 2010 tarjota.
Nappaamme ilmaiset IltaSanomat ja Kauppalehden. Jälkeenpäin kaduttaa, etten tarrautunut Helsingin Sanomiin. Tilanne tuli niin äkkiä.
Lentoemot ovat siedettäviä ulkonäöltään (lieneekö oman iän mukanaantuoma kriittisyys mukana ?), mutta vallan ammattitaitoisia. Jopa überemäntä, joka tuskin osaa sujuvaa suomea rantaruotsalaisuudeltaan, on ihQ-ystävällinen. WHAT ?
Olutkin maksaa. No, eihän se enää ole olutta, vaan kepulaisittain tuettua kehitysaluepienteollisuutta Olvin brändillä.
Sämpylä on positiivinen ylläri. Kun muistaisin nimen Oob-Guuba ? Olivo-di-Bolivia ?
Whatever. Varsin siedettävä.
Tiedotus nykylennoilla on vallan ihastuttavaa ja henkilökohtaista. Olen jo ajatellut lisätä Jyrin ja Petrin joulukorttilistalleni.
Tosin kumpikaan heistä ei kertonut, että Airportshuttlea odottaa 40 japanilaista ja kuusi suomalaista edellisvuoden yhden satunnaisen matkaajan (ei sukua) sijasta.
Lady Fortuna astuu peliin ja olemme toisessa pikkubussissa, ilmestyskirjallisen kuuden (6) minuutin odotuksen jälkeen.
Öskär Kögörszvrtrscfr... ajaa meidät sujuvasti hotellille. Olemme hotellilla noin 11:45 paikallista.
Ja aurinko aukeaa jälleen.
Respan kuningatar on Agnes.(heittomerkkejä sinne tänne)
Saamme huoneen heti, vaikka 15:00 on normi. WiFi on rikki, joten saamme kaapelin, jolla pääsemme kiinteään hotelliverkkoon. TADAA-hähöm.
On aika kotiutua. Edes kolmeksi yöksi.
Maisema on pärCeestä. Sisäpihan terassille avautuva rapattu valkea tiiliseinä.
No, sanottakoon silti, että...
-ylin kerros
-oma, manuaalisesti ohjattava ilmastointi
-ei äänen pihaustakaan muualta
-huoneessa ohjelmoitava safebox
-pikkuruisessa littu-tv:ssä unkariksi dubattuja Frendejä (?)
Malttamattomina yritämme asettua ja valmistaudumme kohtaamaan kaupungin, jossa kumpikin olemme jo vierailleet...
Tätä kirjoittaessani kello on 01:20 paikallista aikaa. Siis Suomessa. Olen herännyt edellisenä aamuna 05:35 ja siirtynyt suihkun kautta ihmettelemään Helsingin Rautatieaseman halliin, miten vaikeaa kahvin ja sämpylän tilaaminen voi olla.
Ei minulle. Jos se ei ollut jo selvää. Kunnioitan vanhuksia sinällään, mutta 60-vee rouvan arpominen niin kahvin, sämpylän kuin maksamisenkin suhteen vei voiton alkutunnelmasta.
Tunnelmaa kevensi havainto Timosta, joka varsin casuaalisti poltteli tupakkia jo sovitun laiturin vierellä.
Kumpikin edustaa wanhaa sukupolvea, joka lähtee ajoissa ja jopa aiemmin, jos ei muutakaan puuhaa ole.
Pääsimme siis jännittävälle seutuliikenteen matkalle 615V.
Kysymykseen "Meneekö tämä V:kin ulkomaan terminaalille ?" osasi kolmisenkymmentä kevättä katsellut neitokainen vastata "mmggrrrlllgabbll".
Otimme riskin ja astuimme kyytiin.
Kiitos nykytekniikan, Finnairinkin lennoille voi ilmoittautua eli "tsekata ineen" jo ennen viimeistä kuulutusta.
Saimme nopeaa, asiallista ja ennenkaikkea ystävällistä palvelua. Kiitos, luukun 254/253 täti :)
Kun kalsaripakaasista oli päästy eroon, aloimme arpoa seuraavaa siirtoa, joka olisi iloisten turvatarkastajien kanssa vehtaaminen.
Molemmat olimme sitä mieltä, että menemme vaikealle. Tai oisemmalle.
Onneksi oli opasteita.
Turvatarkastuksissa mulla käy ihan törkeän huono tuuri. Mulla on liikaa rautaa veressä tai jotain, mutta jopa boksereissa seisoessani kone piippaa. Ja tarkastajaksi osuu joku piikkipystytukkainen juniori.
Joka ilmiselvästi nauttii "tarkistaessaan" lovehandlesini ja boksereideni sisäreunan.
Huokaus.
Jossain määrin ironista, tai jopa tragikoomista on katsella turvatarkastuksen jälkeistä aulatilaa, jossa "aikuiset" ja "vakavamieliset" ihmiset yrittävät pujotella vöitään ylipainoisten ruhojensa peitoksi hankkimiensa puolijoukkuetelttojen tueksi...
Tässä vaiheessa viimeistään on pakko siirtyä anniskelutoiminnan tukijaksi.
Kiitettävästi onkin Finnavia/jne/whatever tarjonnut vaihtoehtoja.
Tosin vaihtoehdot supistuvat tilaushetkellä. Lapparia ei jumanklavita halua juoda enää kukaan.
Hinnoista on turha edes mainita.
Itselleni on vaikeaa, niin vaikeaa uskoa "kansainvälisen lehdistön" ja "requent flyereiden" ylistäviä lausuntoja, kun koko friikin' lentoasemalta ei löydy yhtään oikeaa sikaria ???
WC:t ovat tilavia sekä siistejä. Siitä plussa. Ja jopa tuoksuvat siedettäviltä.
Koneeseennousu on ehkä sujuvinta, mitä länsimaisen demokratian ja rahavallan tytär voi lapsilleen 2010 tarjota.
Nappaamme ilmaiset IltaSanomat ja Kauppalehden. Jälkeenpäin kaduttaa, etten tarrautunut Helsingin Sanomiin. Tilanne tuli niin äkkiä.
Lentoemot ovat siedettäviä ulkonäöltään (lieneekö oman iän mukanaantuoma kriittisyys mukana ?), mutta vallan ammattitaitoisia. Jopa überemäntä, joka tuskin osaa sujuvaa suomea rantaruotsalaisuudeltaan, on ihQ-ystävällinen. WHAT ?
Olutkin maksaa. No, eihän se enää ole olutta, vaan kepulaisittain tuettua kehitysaluepienteollisuutta Olvin brändillä.
Sämpylä on positiivinen ylläri. Kun muistaisin nimen Oob-Guuba ? Olivo-di-Bolivia ?
Whatever. Varsin siedettävä.
Tiedotus nykylennoilla on vallan ihastuttavaa ja henkilökohtaista. Olen jo ajatellut lisätä Jyrin ja Petrin joulukorttilistalleni.
Tosin kumpikaan heistä ei kertonut, että Airportshuttlea odottaa 40 japanilaista ja kuusi suomalaista edellisvuoden yhden satunnaisen matkaajan (ei sukua) sijasta.
Lady Fortuna astuu peliin ja olemme toisessa pikkubussissa, ilmestyskirjallisen kuuden (6) minuutin odotuksen jälkeen.
Öskär Kögörszvrtrscfr... ajaa meidät sujuvasti hotellille. Olemme hotellilla noin 11:45 paikallista.
Ja aurinko aukeaa jälleen.
Respan kuningatar on Agnes.(heittomerkkejä sinne tänne)
Saamme huoneen heti, vaikka 15:00 on normi. WiFi on rikki, joten saamme kaapelin, jolla pääsemme kiinteään hotelliverkkoon. TADAA-hähöm.
On aika kotiutua. Edes kolmeksi yöksi.
Maisema on pärCeestä. Sisäpihan terassille avautuva rapattu valkea tiiliseinä.
No, sanottakoon silti, että...
-ylin kerros
-oma, manuaalisesti ohjattava ilmastointi
-ei äänen pihaustakaan muualta
-huoneessa ohjelmoitava safebox
-pikkuruisessa littu-tv:ssä unkariksi dubattuja Frendejä (?)
Malttamattomina yritämme asettua ja valmistaudumme kohtaamaan kaupungin, jossa kumpikin olemme jo vierailleet...
tiistai 17. elokuuta 2010
Matkalaukku ja täytteet
Mikä ihme on pakkaamisen vaikeus ?
Muutaman kerran jo matkustaneena miehenä pakkaaminen on yksi maailman helpoimpia asioita.
Otetaan matkapäivät x 1,5 = kalsarien ja sukkien parimäärä.
Paitoja kohteesta riippuen matkapäivät x 1-2. paitoja löytää lisää joka kohteesta.
Periaatteessa yhdet kunnolliset kävelykengät. Sandaalit kuuluvat antiikin Kreikkaan ja americcalaisille touristeille.
Ei ole järjen häivääkään roudata koko kotiapteekkia ja henkilökohtaisen hygienian aarrearkkua mukanaan, koska nykyisillä turvamääräyksillä ja ennen kaikkea hintatasoilla kaikki kannattaa ostaa paikan päältä. Paitsi ne henkilökohtaiset lääkkeet, joihin tarvitaan resepti, totta kai.
Optimisti kun olen, en tahtoisi ottaa mukaan sen ensimmäistäkään pitkähihaista saati takkia (sic).
farkut saatan ottaa, jotta sisäänpääsymme hieman tasokkaampiin ravintoloihin ruokailemaan on taattu. Enhän itsekään voi ymmärtää edes hihattomia paitoja miehillä. Edes siinä 38 asteen lämmössä.
Wifebeaterit ja happivajakit pysykööt poissa.
Kokonaisuus lienee helposti kasattava sekä vallan reilusti alle 20kg.
Miksi alle 20kg:sta ei saa alennusta tai edes ilmaista gin-and-tonicia ? Ylipainosta veloitetaan,
mutta se ylipainoinen (v**n lä**i) henkilö, joka raahaa mukanaan Encyclopedia Britannicaa, ei pitäisi päästä niin helpolla. Jos elopaino on enemmän kuin +/- 15% keskiarvoista/pituus, tulisi omasta elopainosta maksaa ja kuten nytkin, matkatavaroista vielä enemmän.
Nykyjärjestelmällähän kevyemmän elopainon omaavat, järjellisesti pakkaavat ihmiset kustantavat lentokoneiden totaalipainon säädösten rajoihin.
Tuskin maltan odottaa Virginin/Ryanin/Geneerisen halpislentoyhtiön ensimainosta, jossa matkan hinta määräytyy per REAALIKILO.
Toinen tässä pakatessa, tai oikeammin pakkaamista suunnitellessa mieleen tullut asia ovat "mulla on erioikeus"-ihmiset.
Viime paluulennolla oli taas pakko avata suunsa, kun joku katsoi oikeudekseen avata kännykkänsä ja alkaa tekstata gayharrastepiirilleen, että sitä ollaan nyt laskeutumassa.
Jos kaikki muut 150 matkustajaa malttavat odottaa ihan vaikka niiden nk. turvallisuussäädösten vuoksi sinne maahan asti, niin millä v***lla joku kehtaa teoreettisesti vaarantaa muiden turvallisuuden ja päästä siitä pelkällä "käännän päätäni ja katson ikkunasta"-toiminnolla kuin kepulainen poliitikko vaalirahoitussyytteistä ?
Ensi kerralla mä otan sen kännyn/BlueBerryn/läpykän ja treenaan Guinnessia varten, kuinka nopeasti akun voi poistaa. Enkä palauta, ennen kuin olen HeVan P-alueella.
Nyt on mukava tutkia muutamaa printtaamaani paprua, joissa on tavoitettavia osoitteita, muutama karttaote ja liikkumisohjeita.
Onneksi Budapest on myös siirtynyt "reittiopas"-aikaan, ettei siitäkään enää tarvi huolehtia.
Nykykänny on hauska vekotin, WiFin ja GPS:n kanssa :)
Muutaman kerran jo matkustaneena miehenä pakkaaminen on yksi maailman helpoimpia asioita.
Otetaan matkapäivät x 1,5 = kalsarien ja sukkien parimäärä.
Paitoja kohteesta riippuen matkapäivät x 1-2. paitoja löytää lisää joka kohteesta.
Periaatteessa yhdet kunnolliset kävelykengät. Sandaalit kuuluvat antiikin Kreikkaan ja americcalaisille touristeille.
Ei ole järjen häivääkään roudata koko kotiapteekkia ja henkilökohtaisen hygienian aarrearkkua mukanaan, koska nykyisillä turvamääräyksillä ja ennen kaikkea hintatasoilla kaikki kannattaa ostaa paikan päältä. Paitsi ne henkilökohtaiset lääkkeet, joihin tarvitaan resepti, totta kai.
Optimisti kun olen, en tahtoisi ottaa mukaan sen ensimmäistäkään pitkähihaista saati takkia (sic).
farkut saatan ottaa, jotta sisäänpääsymme hieman tasokkaampiin ravintoloihin ruokailemaan on taattu. Enhän itsekään voi ymmärtää edes hihattomia paitoja miehillä. Edes siinä 38 asteen lämmössä.
Wifebeaterit ja happivajakit pysykööt poissa.
Kokonaisuus lienee helposti kasattava sekä vallan reilusti alle 20kg.
Miksi alle 20kg:sta ei saa alennusta tai edes ilmaista gin-and-tonicia ? Ylipainosta veloitetaan,
mutta se ylipainoinen (v**n lä**i) henkilö, joka raahaa mukanaan Encyclopedia Britannicaa, ei pitäisi päästä niin helpolla. Jos elopaino on enemmän kuin +/- 15% keskiarvoista/pituus, tulisi omasta elopainosta maksaa ja kuten nytkin, matkatavaroista vielä enemmän.
Nykyjärjestelmällähän kevyemmän elopainon omaavat, järjellisesti pakkaavat ihmiset kustantavat lentokoneiden totaalipainon säädösten rajoihin.
Tuskin maltan odottaa Virginin/Ryanin/Geneerisen halpislentoyhtiön ensimainosta, jossa matkan hinta määräytyy per REAALIKILO.
Toinen tässä pakatessa, tai oikeammin pakkaamista suunnitellessa mieleen tullut asia ovat "mulla on erioikeus"-ihmiset.
Viime paluulennolla oli taas pakko avata suunsa, kun joku katsoi oikeudekseen avata kännykkänsä ja alkaa tekstata gayharrastepiirilleen, että sitä ollaan nyt laskeutumassa.
Jos kaikki muut 150 matkustajaa malttavat odottaa ihan vaikka niiden nk. turvallisuussäädösten vuoksi sinne maahan asti, niin millä v***lla joku kehtaa teoreettisesti vaarantaa muiden turvallisuuden ja päästä siitä pelkällä "käännän päätäni ja katson ikkunasta"-toiminnolla kuin kepulainen poliitikko vaalirahoitussyytteistä ?
Ensi kerralla mä otan sen kännyn/BlueBerryn/läpykän ja treenaan Guinnessia varten, kuinka nopeasti akun voi poistaa. Enkä palauta, ennen kuin olen HeVan P-alueella.
Nyt on mukava tutkia muutamaa printtaamaani paprua, joissa on tavoitettavia osoitteita, muutama karttaote ja liikkumisohjeita.
Onneksi Budapest on myös siirtynyt "reittiopas"-aikaan, ettei siitäkään enää tarvi huolehtia.
Nykykänny on hauska vekotin, WiFin ja GPS:n kanssa :)
lauantai 14. elokuuta 2010
lalalalalomdiblomdiplom-ja-plim
Oolrait.
Nyt olen lomilla.
Aivan upea tunne ja suosittelen.
Otin puolet lomista juhannuksen orvilla ja toisen puolen säästin tänne.
Tarkoitus todellakin oli mennä Budapestiin katsomaan taitolentoa, mutta, kuten todettua, se liidokki tippui.
Olen ollut nyt jo miltei 20 tuntia lomilla enkä silti jaksa lopettaa hymyilyä.
Kävin jälleen vaihtamassa forintteja, koska mielestäni ei miehen pidä ulkomaille mennä ilman rahaa.
Forintteja on ny sit ihan joka taskuun. Kiva tunne olla miltei miljunääri = 1000 HUF on noin 3,7 Eur.
Taskuihin on vaihdettu noin satadonaa eli kait sillä pari olutta ja jonkun makkaran maksaa.
Ja sit on tietysti tuo ottovelipuoli Visa.
Tänään oli hämmentävä ilma täällä PääKaupunkissa.
Hieman lämmin, hieman painostava, hieman empivä.
Piti oikein harkita, mitä juo, niinQus mää, joka päädyin pitkästä aikaa kinnytoonikkiin.
Sit mä silkkaa ystävällisyyttäni menin katsomaan, onko se Tartsani töissä, mutta ei se ollut.
Mulla on niin vähän syitä lähteä noille kehitysalueille, kuten Kallioon.
Sivukirjasto on kieltämättä suositeltava kapakki.
Sieltä saa BrewDogin Trshy Blondea :)
GIS, jos et tiedä, missä se on.
Ny mää meen laittamaan itselleni uuden outfitin eli kait sitä pitää kirkolla vielä käydä.
Jo poikkesin päivällä Teeressä, mutta hieman jäin kesken, koska olin niin levoton.
Ny meen moikkaamaan Jussia ja katsellaan sit lisää.
Liikoja ei ole odotettavissa, koska huomenna sunnuntaina on Aino Inkerin 3-vee synttärit.
Aino I. saa multa Hello Kitty -repun, joka on hieman isompi kuin Aino Inkeri :p
Nyt olen lomilla.
Aivan upea tunne ja suosittelen.
Otin puolet lomista juhannuksen orvilla ja toisen puolen säästin tänne.
Tarkoitus todellakin oli mennä Budapestiin katsomaan taitolentoa, mutta, kuten todettua, se liidokki tippui.
Olen ollut nyt jo miltei 20 tuntia lomilla enkä silti jaksa lopettaa hymyilyä.
Kävin jälleen vaihtamassa forintteja, koska mielestäni ei miehen pidä ulkomaille mennä ilman rahaa.
Forintteja on ny sit ihan joka taskuun. Kiva tunne olla miltei miljunääri = 1000 HUF on noin 3,7 Eur.
Taskuihin on vaihdettu noin satadonaa eli kait sillä pari olutta ja jonkun makkaran maksaa.
Ja sit on tietysti tuo ottovelipuoli Visa.
Tänään oli hämmentävä ilma täällä PääKaupunkissa.
Hieman lämmin, hieman painostava, hieman empivä.
Piti oikein harkita, mitä juo, niinQus mää, joka päädyin pitkästä aikaa kinnytoonikkiin.
Sit mä silkkaa ystävällisyyttäni menin katsomaan, onko se Tartsani töissä, mutta ei se ollut.
Mulla on niin vähän syitä lähteä noille kehitysalueille, kuten Kallioon.
Sivukirjasto on kieltämättä suositeltava kapakki.
Sieltä saa BrewDogin Trshy Blondea :)
GIS, jos et tiedä, missä se on.
Ny mää meen laittamaan itselleni uuden outfitin eli kait sitä pitää kirkolla vielä käydä.
Jo poikkesin päivällä Teeressä, mutta hieman jäin kesken, koska olin niin levoton.
Ny meen moikkaamaan Jussia ja katsellaan sit lisää.
Liikoja ei ole odotettavissa, koska huomenna sunnuntaina on Aino Inkerin 3-vee synttärit.
Aino I. saa multa Hello Kitty -repun, joka on hieman isompi kuin Aino Inkeri :p
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Mitä, miksi ja miten ?
Edellisvuonna, siis 2009, havaitsin omatoimisen internetvaraamisen ja -maksamisen toimivuuden ja helppouden.
Jo vuosia sitten olin toki matkannut ilman seuramatkavelvotteita, mutta liput ja systeemit oli tuolloin hankittu toimistojen kautta. Nyt olen vapautunut välikäsien ikeestä. Lähes.
Viimevuotinen välittäjäni www.supersaver.fi jäi tänä vuonna kahdenneksi kahdesta syystä.
Ensinnäkin, hinta samoilla spekseillä samassa hotellissa olisi ollut huimat kolme (3) euroa henkilöltä kalliimpi, mutta toiseksi...
Supersaverin kohdetiedot olivat vajavaiset ja ennen finaalibuukkausta epäselvemmät kuin uudella hovihankkijallani www.travellink.fi:llä.
Jäin ihmettelemään, onko hotellissamme ilmainen WiFi vai ei ja ennenkaikkea, toinen palveluntarjoaja tuntui tarjoavan aamiaisbuffetin hintaan sisältyen, kun toinen ei maininnut asiasta mitään.
Toki aamiainen aina painottaa vaakaa, vaikka kyseessä olisi pelkkä tee ja paahtoleipä.
Maksun suoritettuani se varmistettiin minulle pariinkin otteeseen. Sähköpostiini saapui kunnioitettava määrä varausnumeroita sekä koosteet tilaamistani palveluista.
Aivan ummikko joutuisi kyllä kysymään, mitä milläkin tehdään, mutta sujuvalla yleislogiikalla vahvistuksesta löytää sen maagisen numerosarjan, jolla lentoaseman check-in matkaajan valloilleen päästää.
Perusskeptisenä itsenäni toki meilasin hotelliin ja varmistin varaukseni, tässä tapauksessa kaksi viikkoa ennen matkaa. Samalla sain varmistettua tupakoimattoman huoneen ja kaksi erillissänkyä, vaikka Timo hyvä ystävä onkin :)
Jäljelle jäi vain matkasuunnitelman teko.
Sitoutumatta mihinkään minuuttiaikatauluun sovimme Timon kanssa kuitenkin, että tietyt asiat tulee tehdä ja nähdä, ja siksipä olisi aiheellista hahmotella runko reissullemme.
Tänä päivänä tuo suunnitteleminen on saanut aivan uudet kasvot ja mittasuhteet verrattuna lapsuuteni lomamatkoihin, joita tehtiin matkatoimiston värikkään myyntiesitteen ja Berlitzin matkapokkarin avustuksella...
Jo vuosia sitten olin toki matkannut ilman seuramatkavelvotteita, mutta liput ja systeemit oli tuolloin hankittu toimistojen kautta. Nyt olen vapautunut välikäsien ikeestä. Lähes.
Viimevuotinen välittäjäni www.supersaver.fi jäi tänä vuonna kahdenneksi kahdesta syystä.
Ensinnäkin, hinta samoilla spekseillä samassa hotellissa olisi ollut huimat kolme (3) euroa henkilöltä kalliimpi, mutta toiseksi...
Supersaverin kohdetiedot olivat vajavaiset ja ennen finaalibuukkausta epäselvemmät kuin uudella hovihankkijallani www.travellink.fi:llä.
Jäin ihmettelemään, onko hotellissamme ilmainen WiFi vai ei ja ennenkaikkea, toinen palveluntarjoaja tuntui tarjoavan aamiaisbuffetin hintaan sisältyen, kun toinen ei maininnut asiasta mitään.
Toki aamiainen aina painottaa vaakaa, vaikka kyseessä olisi pelkkä tee ja paahtoleipä.
Maksun suoritettuani se varmistettiin minulle pariinkin otteeseen. Sähköpostiini saapui kunnioitettava määrä varausnumeroita sekä koosteet tilaamistani palveluista.
Aivan ummikko joutuisi kyllä kysymään, mitä milläkin tehdään, mutta sujuvalla yleislogiikalla vahvistuksesta löytää sen maagisen numerosarjan, jolla lentoaseman check-in matkaajan valloilleen päästää.
Perusskeptisenä itsenäni toki meilasin hotelliin ja varmistin varaukseni, tässä tapauksessa kaksi viikkoa ennen matkaa. Samalla sain varmistettua tupakoimattoman huoneen ja kaksi erillissänkyä, vaikka Timo hyvä ystävä onkin :)
Jäljelle jäi vain matkasuunnitelman teko.
Sitoutumatta mihinkään minuuttiaikatauluun sovimme Timon kanssa kuitenkin, että tietyt asiat tulee tehdä ja nähdä, ja siksipä olisi aiheellista hahmotella runko reissullemme.
Tänä päivänä tuo suunnitteleminen on saanut aivan uudet kasvot ja mittasuhteet verrattuna lapsuuteni lomamatkoihin, joita tehtiin matkatoimiston värikkään myyntiesitteen ja Berlitzin matkapokkarin avustuksella...
maanantai 9. elokuuta 2010
Blog, blog, blog, blog and more blog...
Oolrait, mä aloitan bloggaamisen, koska tuo toinen osa kesälomasta häämöttää ja siihen liittyy aimo annos henkistä työskentelyä, jota voinee täällä kirjoittamalla tuulettaa.
Eli 2010 kesälomani toinen osio alkaa perjantaiyönä kello 01:00 työvuoroni päättyessä.
Kestoa on kaksi viikkoa ja sisällöstä mainittakoon poikien pakoritriitti Budapestiin 19.-22.08.
"Pojat" tarkoittaa tässä hyvää ystävääni, kummityttöni isää Timoa.
Tarrkoitus oli alunperin mennä katsomaan Red Bull Air Racen päätösosakilpailua, mutta Budapestin kaupunginisät suuressa viisaudessaan totesivat, että kuusi vuotta onnettomuuyksitta lennetty kisa luultavimmin on turvaton tänä vuonna. Kisa peruttiin.
Jaa, no entä sitten ? Mennään silti.
Mähän kävin Budapestissä edellisvuonna 2009 ensi kertaa.
Vein äiteen kaupunkilomalle ihan 65-vuotispäivien kunniaksi, tosin äitee maksoi omansa :)
Ihastuin ihan täysillä kaupunkiin, ilmapiiriin ja olemukseen. Bonuksena ajankohta oli valittu niin, ihan tietämättä, että mainittu RBAR ja Unkarin kansallispäivä osuivat kohdille.
Which was nice...
-fortsättning följer
Eli 2010 kesälomani toinen osio alkaa perjantaiyönä kello 01:00 työvuoroni päättyessä.
Kestoa on kaksi viikkoa ja sisällöstä mainittakoon poikien pakoritriitti Budapestiin 19.-22.08.
"Pojat" tarkoittaa tässä hyvää ystävääni, kummityttöni isää Timoa.
Tarrkoitus oli alunperin mennä katsomaan Red Bull Air Racen päätösosakilpailua, mutta Budapestin kaupunginisät suuressa viisaudessaan totesivat, että kuusi vuotta onnettomuuyksitta lennetty kisa luultavimmin on turvaton tänä vuonna. Kisa peruttiin.
Jaa, no entä sitten ? Mennään silti.
Mähän kävin Budapestissä edellisvuonna 2009 ensi kertaa.
Vein äiteen kaupunkilomalle ihan 65-vuotispäivien kunniaksi, tosin äitee maksoi omansa :)
Ihastuin ihan täysillä kaupunkiin, ilmapiiriin ja olemukseen. Bonuksena ajankohta oli valittu niin, ihan tietämättä, että mainittu RBAR ja Unkarin kansallispäivä osuivat kohdille.
Which was nice...
-fortsättning följer
Tilaa:
Kommentit (Atom)