Elikkä siis jotakuinki häh ?
Aloitan tämän selostuksen lauantaista.
Aamiainen, jolloin kumpikin nautti pirusti kaikkea.
Paitsi kahvia. Koska PAsi ei enää ollut turistiystävällinen eikä kehunut kahivia.
Timo nautti, koska on kahviaddikti. Ei kofeiini- eikä dadaa-addikti.
Olimme sopineet, että nyt lauantaina, pitää hoitaa velvoitteet.
Esmes tuliaiset ja postyikoritit.
Postitkortteja onneksi osattiin ostaa, mutta edelleen ei edes allekirjoittanut (Pasi) muistanut, ettei postimerkkejä saa ilman kortteja...
Jeh.
Olimme taannoisilla retkillämme nähneet erinäisiä tuotteita, jotka ehdottomasti tahdoimme mukaamme/osaksi matklaamme.
Siksipä minulla on XXX(palaamme) ja Timolla t-paita, jossa lukee "World's Greatest Dad" Darth Vaderin kuviolla. Onneksi tajusin ostattaa Timolla minun tuliaisiksi pupu-käsinuken .
Tai siis maksoinko mää sen ? Silti mä ostin neljä Unkari/Budapest-T-paitaa.
Halpoja ja ohuita, mutta, ah, niin kivoja mun muistoihin.
Oolrait.
On sitten episodi, josta en tiedä, miten tilittää.
Budapestissä on hotelli, Hotel Kempinski.
Jos et tiedä nimeä Kempinkski, niin sun on turha lukea eteenpäin.
Hotel Kempinski Budapest'illä on Cigar Tower...
Mulla oli siellä olo kuin olis päässyt takaisn Shangri-La'han.
Olen sortunut, suoriutunut ja tehnyt.
Loistava sikarihuone, suosittelen.
Asiantunteva palvelu, todella kilpailukykyiset hinnat
sekä viihtyisä ympäristö .)
Olen polttanut sikarin.
En häpeä.
Budapestissa.
Seuraava osa, kun sikarin savu on haihtunut...
perjantai 1. lokakuuta 2010
Lauantai. Lau-lau-alaajajajajaj...
Päkkele tuo Timo on vaikea matkakumppanio.
Se on perheenisä. Eli aina heti hereillä.
Siis pitääpi nousta aamiaiselle, kun toi äijä kyselee...
Mainittu hyvä aamiainen ja sit mä huomaan, että eihän kello ole kun VASTA YHDEKSÄN !!!
Toiko on mun paras ystävä ?
Jeahy, laitetaan pöksyt reppuun ja sovitaan, että katsellaan pari näkymää ennen...
-kylpylää
Jos joku ei tiedä, miksi Budapestiin KANNATTAA MENNÄ, niin kylpylät
Otamma Timon kanssa reput selkään ja sovimme, että "tosta tuonne ihan rauhassa"...
-onneksi on 24/7 ja hillittömän hyvää 0,5 tölkkejä
Jossain vaiheessa ihmettelememme, että miksi kummallakaan ei ole selkeää suuntaa/luottavaa takariavoa
Käynnistämme noukkialaisen geepeeässän ja ja vertaamme sitä turistikarttaamme.l
Olemme ainoastaan pari kilometriä sivussa kohteestamme, kylpylästä.
Eli...
Kiitos navigaattorikioskien, joista saa kaikilla kielillä olutta. Ja suunnan. "Szechenyj bathj ???"
Kävelimme siis noin neljä (?) kilometriä varmistukseksi. Ja edessä oli, (Luojan kiitos, viimein)
Szechenyj Baths.
Aivan upea, mannermaisesti tunnustettu kylpylälaitos. Kannattaa kokea.
Olemma siis kassalla. Kassahan puhuu vain unkaria. Ja me olemme kävelleet +32-asteessa ne turhat kilometrit. Ilmeisesti täti on tottunut ulkomaalaisiin. Saamme omat kopit (toki se kallein vaihtoehto).
Mua hieman pelottaa. Jotenkin.
Laitan pöksyt jalkaan ja jatkan matkaa takaisin paikkaan, jossa viimeksi näin Timon.
Menemmä ensimmäiseen (?) osviittaa osoittamattomaan huoneeseen.
Häpeän tietämättömyyttäni.
Kylpyläkulttuuri puuttuu meiltä.
Upea, sinviihreäkaakelinen huone, jossa allas.
Askel toisesta päästä, kahlaa läpi, ylös tuolta, upea tunne...
Ja siirryt rauhallisesti seuraavaan...
TÖRKEÄN UPEAA:::::
Ja sit, kun mut ja sillee...
Katsokaa virallisia tai mun kuvia (kunhan jaksan)...
Szechenyj
-ehkä yksi parhaita, mitä tiedän (Badgastein tammikuussa jää kahdenneksi)
Täytyy tosin sanoa, että kävely tänne kylpylään oli hauskaa...
-ja törkeän pitkää (kun kaksi miestä väittää olevansa oikeassa)
Kiitos, Timo, parempaa kaveria tuskin voisi toivoa tälläiselle tallailulle...
Se on perheenisä. Eli aina heti hereillä.
Siis pitääpi nousta aamiaiselle, kun toi äijä kyselee...
Mainittu hyvä aamiainen ja sit mä huomaan, että eihän kello ole kun VASTA YHDEKSÄN !!!
Toiko on mun paras ystävä ?
Jeahy, laitetaan pöksyt reppuun ja sovitaan, että katsellaan pari näkymää ennen...
-kylpylää
Jos joku ei tiedä, miksi Budapestiin KANNATTAA MENNÄ, niin kylpylät
Otamma Timon kanssa reput selkään ja sovimme, että "tosta tuonne ihan rauhassa"...
-onneksi on 24/7 ja hillittömän hyvää 0,5 tölkkejä
Jossain vaiheessa ihmettelememme, että miksi kummallakaan ei ole selkeää suuntaa/luottavaa takariavoa
Käynnistämme noukkialaisen geepeeässän ja ja vertaamme sitä turistikarttaamme.l
Olemme ainoastaan pari kilometriä sivussa kohteestamme, kylpylästä.
Eli...
Kiitos navigaattorikioskien, joista saa kaikilla kielillä olutta. Ja suunnan. "Szechenyj bathj ???"
Kävelimme siis noin neljä (?) kilometriä varmistukseksi. Ja edessä oli, (Luojan kiitos, viimein)
Szechenyj Baths.
Aivan upea, mannermaisesti tunnustettu kylpylälaitos. Kannattaa kokea.
Olemma siis kassalla. Kassahan puhuu vain unkaria. Ja me olemme kävelleet +32-asteessa ne turhat kilometrit. Ilmeisesti täti on tottunut ulkomaalaisiin. Saamme omat kopit (toki se kallein vaihtoehto).
Mua hieman pelottaa. Jotenkin.
Laitan pöksyt jalkaan ja jatkan matkaa takaisin paikkaan, jossa viimeksi näin Timon.
Menemmä ensimmäiseen (?) osviittaa osoittamattomaan huoneeseen.
Häpeän tietämättömyyttäni.
Kylpyläkulttuuri puuttuu meiltä.
Upea, sinviihreäkaakelinen huone, jossa allas.
Askel toisesta päästä, kahlaa läpi, ylös tuolta, upea tunne...
Ja siirryt rauhallisesti seuraavaan...
TÖRKEÄN UPEAA:::::
Ja sit, kun mut ja sillee...
Katsokaa virallisia tai mun kuvia (kunhan jaksan)...
Szechenyj
-ehkä yksi parhaita, mitä tiedän (Badgastein tammikuussa jää kahdenneksi)
Täytyy tosin sanoa, että kävely tänne kylpylään oli hauskaa...
-ja törkeän pitkää (kun kaksi miestä väittää olevansa oikeassa)
Kiitos, Timo, parempaa kaveria tuskin voisi toivoa tälläiselle tallailulle...
Unkari. 200810 itsenäisyys
Saattaapi olla hieman lyhyempi merkintä blogiin...
Tim,olla heikko happi. Timo mennä nukkumaan.
Minä sano "!Unkari itsenäisyys"
Eli mä menen klatsomaan Unkarin itsenäisyyspäivää ja sitä kaikkea juhlimista, mitä vuotta aikaisemmin olin nähnmyt.
Tosin, en ihan ottanut osaa.
Ou jee.
Menin Tonavan rannalle. Upea fiilis, vain rauhallisia, kilttejä ihmisiä.
Todellisesti, ihan prkl suuri ero suomalaisiin sydeemeihin.
Mulle oli sanottu jo aiemmin, että taloustaantum,an ja RBAR-vetäytymisen vuoksi on "rauhallisempi" vuosi kuin esmes edellinen. Kun kuulivat, että ole Budapestissa taas.
Oolrait. Ilotulitus kesti vain 22 minuuttia, eikä 30, kuten edellisvuotena...
Ilotulistus oli VAIN kuten Helsinki juhlavuotena, mutta Budapest tulittaa KAHDESTA kohteesta kerralla. Upeata.
Tosin ostin bretzeleitä, päärynää ja olutta sitä mukaa, kun kävelin.
Sit tuli nälkä. Kävelin ravintolaan, joka näytti makuuni sopivalta.
Muistaakseni söin ankkaa. Pääruokana. Ehkä ankanmaksaa alkuruokana.
Juomastani rieslingistä on epäselvä kuva.
Tippiä jätin niin poaljon että mulle tarjottiin espresso ja saatto taksille.
Mutta maksoin taksin ja kävelinb kotiin.
Budapest on turvallinen, uskokaa. Tai olette unkatilaisille vaarallisia.
Toisin sanoen, saavuin täysin kunnossa, täysin totaalihumalassa hotelliin joskus.
Timo kuorsaa kyllä. Mutta niin minäkin kuulemma kyllä. Alkkomahoulin vaikutuksen alaisena kyllä...
Tim,olla heikko happi. Timo mennä nukkumaan.
Minä sano "!Unkari itsenäisyys"
Eli mä menen klatsomaan Unkarin itsenäisyyspäivää ja sitä kaikkea juhlimista, mitä vuotta aikaisemmin olin nähnmyt.
Tosin, en ihan ottanut osaa.
Ou jee.
Menin Tonavan rannalle. Upea fiilis, vain rauhallisia, kilttejä ihmisiä.
Todellisesti, ihan prkl suuri ero suomalaisiin sydeemeihin.
Mulle oli sanottu jo aiemmin, että taloustaantum,an ja RBAR-vetäytymisen vuoksi on "rauhallisempi" vuosi kuin esmes edellinen. Kun kuulivat, että ole Budapestissa taas.
Oolrait. Ilotulitus kesti vain 22 minuuttia, eikä 30, kuten edellisvuotena...
Ilotulistus oli VAIN kuten Helsinki juhlavuotena, mutta Budapest tulittaa KAHDESTA kohteesta kerralla. Upeata.
Tosin ostin bretzeleitä, päärynää ja olutta sitä mukaa, kun kävelin.
Sit tuli nälkä. Kävelin ravintolaan, joka näytti makuuni sopivalta.
Muistaakseni söin ankkaa. Pääruokana. Ehkä ankanmaksaa alkuruokana.
Juomastani rieslingistä on epäselvä kuva.
Tippiä jätin niin poaljon että mulle tarjottiin espresso ja saatto taksille.
Mutta maksoin taksin ja kävelinb kotiin.
Budapest on turvallinen, uskokaa. Tai olette unkatilaisille vaarallisia.
Toisin sanoen, saavuin täysin kunnossa, täysin totaalihumalassa hotelliin joskus.
Timo kuorsaa kyllä. Mutta niin minäkin kuulemma kyllä. Alkkomahoulin vaikutuksen alaisena kyllä...
Perjantai. Unkarin kansallispäivä 20.08.2010.
Jos on ajankohta, jolloin Unkariin kannattaa tulla, se on kansallispäivä 20.08.
On toki harvoja paikkoja, joissa paikalliset olisivat varautuneita/jännittyneitä/vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan kansallisjuhlan aikaan, mutta...
MAGYAR !!!
Olen kokenut kansallistunnetta useissa maisa, mutta Unkari vie voiton.
revback
Aamu ensimmäinen King's Hotelissa.
Älykkäästi olimme muistaneet ottaa semiautoilmastoinnin pois yöllä eli heräsimme siedettävässä +15-asteessa, joka kaltaisimmelle militariapapoille sopi.
Aurinko uhkasi jo etuoikealla eli päätimme jättää ikkunan kiinni ja A/C-boxin ilman virtaa.
Siirryimme alakertaan kiehtovalla hissillä, jossa oli antureita sekä ovissa (monikko) sekä lattiassa.
Toiminta oli silti luotettavampaa kuin Koneen pääkonttorissa...
Aamiainen ylitti kaikki odotuksemme. Toki monissa nettiarvioissa oli sanottu, että King*sin aamiainen on runsas ja monipuolkinen, mutta...
Jos maksat hotellihuoneesta pähkinöitä, sijainti ritsanveto Tonavasta...
Aamiaisella...
-puuroa, mysliä, muroa, munakasta, munia, neljää-viittä leipää, kolmea mehua, makkaroita paria sorttia, jne jne
-ja kahvia, jonka oktaanipitoisuus vastaa suomalaista :)
Jopa Timo, joka ei osaa elää ilman aamukahvia, pystyi heräämään ja virittäytymään päivän haasteisiin tällä kahvilla :)
Perjantai
On loistavaa olla reissussa samankaltaisen ihmisen kanssa, koska kummallakaan ei loppujen lopöuksi ole mi9tään takaraivossa.
Asiast voidaan puhua silloin, kun puhuttavaa on ja jos puhuttavaa on.
Kävelimme, katselimme, kuvasimme (ehkä pari) valokuvaa.
Upeaa oli juuri lonnia Timon kanssa, ilman mitään kiintopistettä, ilman kiirettä.
Pysähdyimme 24/7 tai 10/4 -kioskille. Ostimme pienet oluet ja huom !!! VETTÄ.
USEIN !!!
Olemme sentään ajattelevia nelikymppisiä miehiä :)
Mut kut mutkun.
Tässä vaiheessa on hieman epäselvää.
Olimme päässeet hotellille takaisin ja ilmeisesti olin ostanut pullon päärynää, koska jotainhan meidän on ollut pakko juoda, jotta olemme olleet ihan itsenäisyyskunnossa.
Timo, kun polttaa tupakkia, poltti tupakkia hotellin ulkopuolella, ja totesimme, että lienee parempi, että Timo juhlii Unkarin itsenäisyyttä sängyssä, mutta...
Pasi, tervehenkisesti (vakuutusyhtiö ei saa turvautua seuraavaan kappaleeseen)
päätti lähteä kaupungille...
Pasi, koska oli ollut edellisvuotena katsomassa ilotulituksia, oli sitä mieltä, että "löydän paikat ja osaan kulkea".
Itse asiassa, tässä vaiheessa huomaan, että olimme siis kulkeneet Vaci Utcan ja siellä istuneet hetkosen (+32 ast) ravintolassa, jossa havaitsin suomalaisen pariskunnan (!) naapuripöydässä.
Aiheutin heille hepulit esittäytymällä ja kyselemällä heidän "matkatoimistoaikataulustaan".
Aikataulu kertoi, että ilotulitus olisi jo 21:30 eikä 24:00 kuten RBAR.
Yritin tarjota heille Unicumia lohdutuksena järkytyksestä, että Budapestissä on muitakin suomalaisia... Ei kelvannut. Miehelle olisi maistunut, voin kertoa, tiedän...
Tämä siis tapahtui päivällä...
Niin siis.
On toki harvoja paikkoja, joissa paikalliset olisivat varautuneita/jännittyneitä/vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan kansallisjuhlan aikaan, mutta...
MAGYAR !!!
Olen kokenut kansallistunnetta useissa maisa, mutta Unkari vie voiton.
revback
Aamu ensimmäinen King's Hotelissa.
Älykkäästi olimme muistaneet ottaa semiautoilmastoinnin pois yöllä eli heräsimme siedettävässä +15-asteessa, joka kaltaisimmelle militariapapoille sopi.
Aurinko uhkasi jo etuoikealla eli päätimme jättää ikkunan kiinni ja A/C-boxin ilman virtaa.
Siirryimme alakertaan kiehtovalla hissillä, jossa oli antureita sekä ovissa (monikko) sekä lattiassa.
Toiminta oli silti luotettavampaa kuin Koneen pääkonttorissa...
Aamiainen ylitti kaikki odotuksemme. Toki monissa nettiarvioissa oli sanottu, että King*sin aamiainen on runsas ja monipuolkinen, mutta...
Jos maksat hotellihuoneesta pähkinöitä, sijainti ritsanveto Tonavasta...
Aamiaisella...
-puuroa, mysliä, muroa, munakasta, munia, neljää-viittä leipää, kolmea mehua, makkaroita paria sorttia, jne jne
-ja kahvia, jonka oktaanipitoisuus vastaa suomalaista :)
Jopa Timo, joka ei osaa elää ilman aamukahvia, pystyi heräämään ja virittäytymään päivän haasteisiin tällä kahvilla :)
Perjantai
On loistavaa olla reissussa samankaltaisen ihmisen kanssa, koska kummallakaan ei loppujen lopöuksi ole mi9tään takaraivossa.
Asiast voidaan puhua silloin, kun puhuttavaa on ja jos puhuttavaa on.
Kävelimme, katselimme, kuvasimme (ehkä pari) valokuvaa.
Upeaa oli juuri lonnia Timon kanssa, ilman mitään kiintopistettä, ilman kiirettä.
Pysähdyimme 24/7 tai 10/4 -kioskille. Ostimme pienet oluet ja huom !!! VETTÄ.
USEIN !!!
Olemme sentään ajattelevia nelikymppisiä miehiä :)
Mut kut mutkun.
Tässä vaiheessa on hieman epäselvää.
Olimme päässeet hotellille takaisin ja ilmeisesti olin ostanut pullon päärynää, koska jotainhan meidän on ollut pakko juoda, jotta olemme olleet ihan itsenäisyyskunnossa.
Timo, kun polttaa tupakkia, poltti tupakkia hotellin ulkopuolella, ja totesimme, että lienee parempi, että Timo juhlii Unkarin itsenäisyyttä sängyssä, mutta...
Pasi, tervehenkisesti (vakuutusyhtiö ei saa turvautua seuraavaan kappaleeseen)
päätti lähteä kaupungille...
Pasi, koska oli ollut edellisvuotena katsomassa ilotulituksia, oli sitä mieltä, että "löydän paikat ja osaan kulkea".
Itse asiassa, tässä vaiheessa huomaan, että olimme siis kulkeneet Vaci Utcan ja siellä istuneet hetkosen (+32 ast) ravintolassa, jossa havaitsin suomalaisen pariskunnan (!) naapuripöydässä.
Aiheutin heille hepulit esittäytymällä ja kyselemällä heidän "matkatoimistoaikataulustaan".
Aikataulu kertoi, että ilotulitus olisi jo 21:30 eikä 24:00 kuten RBAR.
Yritin tarjota heille Unicumia lohdutuksena järkytyksestä, että Budapestissä on muitakin suomalaisia... Ei kelvannut. Miehelle olisi maistunut, voin kertoa, tiedän...
Tämä siis tapahtui päivällä...
Niin siis.
Budapest torstai-ilta 19.08.2010
Kuinka joku voi kuvitella, että voisin tilittää, mitä tapahtui ?
No, hetko pieni, niin rakennan palasista kokonaisuuden, mutta nauttikaa perjantai-selostuksesta ensin :)
No, hetko pieni, niin rakennan palasista kokonaisuuden, mutta nauttikaa perjantai-selostuksesta ensin :)
Buda. Budapest. Budapest 2010. Timo & Pasi
hantaakit ojossa ja matkalaukut ojennuksessa.
King's Hotel on ihan kaikkea sitä, mitä kokonaishintaan voi odottaa. Jo edellämainittua omailmastointia korostaen.
Mutta olemme saapuneet kaupunkiin, jossa tahdomme kiertää, kulkea ja katsoa.
Siispä jalan liikkeelle.
Heti hotellista ulostultuamme saamme epämääräisen tarkan tunteen, että olemme tapahtumien sekä mahdollisen turistikartan keskipisteessä.
Muutamien tapahtumien sekä jalankulkumetrien jälkeen tulemme havaitsemaan, että tämä todellakin on asian laita.
Tervehenkisesti eli survival-instinctiä noudattaen rekisteröimme ensimmäiseksi hotellia lähimmät 24/7 tahi all-you-need-kioskit.
Ensimmäinen on kolmekymmentä metriä hotellin ovelta. Olemme sis pelastetut. Sivistys on Budapestin kutsumanimi.
En montakaan kertaa ole voinut uskoa kohtalon osoittamia viitteitä, joita Euroopassa liikkuessani olen eteeni saanut.
Budapest on täynnä näitä, koska edellisenä vuonna vieraillessani ilmeisesti sisäänrakennettu geepeeässni on rekisteröinyt enemmän kuin mahdollista, muistomerkkejä takaraivooni.
Olen aikoja sitten eksynyt mm. Münchenin keskusrautatieasemalle, Hampurin Alster-sillalle jne...
Konstanzissa kaivoin kartan esiin turisti-infon edessä.
Budapest on upea, ihana ja helppo.
Kukaan, jolla on minkäänasteinen visualinen hahmottamiskyky, pystyy luomaan Budapestin kartan etäisyyksineen alitajuntaansa. Liikkuminen on helppoa.
Kuten tulemme havaitsemaan, luovuimme oma-navigaattoristamme vain kerran, koska niin loppujen lopuksi halusimme. Ja silloin turvauduimme ulkopuoliseen apuun :)
Eli on siis torstai-iltapäivä, olemme siirtyneet hotellistamme jo useamman metrin kaupungille ja kysymys on, minne ?
Liikkuessaan parhaan ystävänsä kanssa vastaus on helppo. Joko toinen sanoo, minne tai sitten heitetään kolikkoa. Eli lähdimme "vasemmalle".
Teoreettinen, noin-about-rivien-välistä-sopimus oli, että katsellaan sinnepäin ja sit otetaan oluet.
Hyvä suunnitelma.
Kumpikin siis oli jo ollut kaupungissa, eli ei ollut hillitöntä "zjeez, mä tahdon nähdä kaiken, mitä matkaoppaassa on"--hinkua.
Lonnimista miellyttävässä 24-asteisessa Budapestissa.
Siirrymme jalkaisin kartalla hieman Pestin rantaa etelämpään, mutta ilman näkymää Tonavaan.
Saavumme Suurelle Kauppahallille sekä Matyas-hotellin kulmille, jolloin päätämme alkaa taivalluksen pohjoisempaan, koska tavoitteena on kuitenkin Linnavuori ja Museio Militario (oma versio, ei linguistinen).
Jotta kuitenkin, olemme havainneet, ettei edes 24 astetta ole tervettä nauttia ilman nestettä, siirrymme Tonavan rantaan.
Rannassa totean, että emme voi vierailla ravitsemusliikkeessä, jossa istuimme äitini kanssa edellisenä vuotena, koska tuolloin olisin henkisesti väsynyt.
Päädymme viereiseen, hieman tasokkaampaan (!?) establishmontiin.
Ensimmäiset ravintolaoluemme ovat saksalaisia Bitburgereita, kappalehintaisesta 990 HUF.
Törkeä riistohinta, kuten tulemme havaitsemaan :p
Oluesta ilostuneena sekä virkistyneenä päätämme tarkkailla Tonavaa hetkosen ja siirtyä
rauhallisesti joukkoliikenteen sivistyneiksi kuluttajiksi.
Antaudumme budapestilaisen metron käyttäjiksi. Ferenc Tere. Eli Franzin aukio. Ja metro.
Tosin unohdimme ostaa 10 kappaleen niput, eli maksetaan joka kerta.
Punainen linja, joka vie Moskva Terille. Täällä mä olen ollut. Timo on sitä mieltä, että "hetkinen, tultiinko me Tonavan ali" ?
Tultiin.
Mutta kun on kävelty vastamäkeen Linnavuorelle kaksisataa metriä (korkeussuunnassa), Timo on taas kartalla.
Ja minä olen "miksei mun GPS toimi !!!".
Timo toteaa, että meillä on matkaa "auringon suuntaan ehkä parisataa metriä", ja siihen luotetaan.
Matkaa on vajaa kilometri, mutta suunta on oikea ja Timo tietää rakennuksen jo takakulmasta.
Tulemme Unkarin Militaria Museumille ja Timon muistikuva on taas oikea.
Saavuimme takaovelle, josta ei pääse sisään. Eli kierrämme noin puolitoista kilometriä (?) jotta pääsemme talon länsiseinustalla olevalle pääovelle.
Kannatti. Loistavat näkymät Budan länsikukkuloille. Ja kellohan on siis vasta noin 14:00...
Pari hilua tai påuolitoista euroa sisäänpääsyä ja pojat pääsevät katsomaan pyssyjä.
Ja niitä pyssyjä riittää. Useampien vuosisatojen ajalta.l Jännittävämmäksi muodostuu kilpailu museomummojen kanssa.
Näyttelyitä EI SAA kiertää oman makunsa mukaan, vaan ennalta määrätyssä muodossa.
Ja joka kulmassa on veterani/veteraanitar, ohjaamassa. :)
Sen kevyen 96 minuuttia Timon kanssa löydämme mielenkiintoisia kypäriä ja konetuliaseita, kunnes survival-instinct taasen saa vallan. Toteamme, ettei kahvilassa ole oluthanaa ja päätämme suoriutua turismin tuhoamille tantereille.
Pysyttelemme silti Linnavuorella, koska Timon aavistus "Unkarilaisesta Viinihuoneesta" elää vahvana.
Linnavuoren päällys on pieni ja löydämme enemmän Trabantteja kuin Itä-Berliinissä, mutta emme viinitaloa. Prkl. Missä mun paikallisvaisto ?
Linnavuorella, jos mainittakoon, on liikaa turisteja. Budapestin yksi vahvoja puolia on, ettei kaupungissa tarvi turistoida liikaa, ellei tahdo.
Linnavuorella ei valitettavasti pysty välttymään edes americcalaisilta shorti-fototuristeilta...
Toteamme Timon kanssa, ettei kannata liikaa stressata.
Päätämme ottaa pari valokuvaa kohti Tonavaa sekä Parlamenttitaloa, joka lienee yksi havaittavimpia Budapestin tunnusmerkkejä.
Omasta mielestäni ihan hillittömän upea maamerkki. Tykkään. Me likes.
Ja sit otetaan ihan turistina kovaan hintaan (1,80 €) matka alas Szechenyj-sillalle sillä reliikillä, rimpularaideradalla.
Ja olemme Clark Adam -terillä eli aukiolla, joka on nimetty britti-insinöörin mukaan vain siksi, että kaveri suunnitteli hakaneulasillan, joka on selvinnyt muutamasta isommasta sodasta eikä ole tarvinnut peruskorjausta, ennen jokunen aika sitten suoritettua.
BTW, tämän sillan silmukoihin on ripustettu niitä rakkauslukkoja vuosia ennen kuin suomalaiset lehdet kopioivat uutisaiheen netistä.
Tämähän on torstai, eikä kansanjoukkoja ole mitenkään häiritsevästi. Jos osaa suhteuttaa.
Kuhmolainen isäntä olisi paniikkihäiriössä ja helsinkiläinen kahvilanpitäjä kaatokännissä, eikä ole edes vielä kansallispäivä.
Luovimme siis kevyesti kansanjoukkojen läpi (kiitos +90kg elopainojen) Pestin puolelle ja toteamme olevamme nestehukan partaalla.
Onneksi ystävälliset unkarilaiset ovat varustaneet kaupunkinsa nestetasapainotankkauspisteillä.
Hopsan.
Unohdin mainita, ettei tämä ole "vasta toinen" oluemme... -sorry Kaesa...
Mieleeni tulee jälleen tarinointi erinäisillä netin keskustelupalstoilla, joilla haukutaan lähestulkoon jokainen Keski-Euroopan kaupunkikohde huijareiden, varkaiden sekä rikollisten pesäksi.
Joka ainut kerta, kun olen liikkunut keskieurooppalaisessa kaupunkikohteessa, olen saanut vain hyvää, asiallista sekä myös mukavaa palvelua.
Mikäli et ymmärtänyt aiemmin, olen liikkunut USEIN päihtyneenä sekä jopa YKSIN matkoillani.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Olimme siis ravittuja, mutta valmiita hetkosen tarkistuslaskentaan.
Päätimme siis suoriutua hotelliimme, koska (kuten jo mainittua), sinne oli helppo löytää ja se oli keskeisessä lokaatiossa.
King's.
Pieni huokaus ja pari ihmettelyä, onko lämpötila noussut sitten koneen laskeutumisen.
On se. laskeutumisen aikaan 24. Nyt 28. Jesh.
Onneksi otimme naapurikioskista muutaman olvin siihen minibaarikaappiin, joka oivaltavasti oli tyhjä saapuessamme. nautimme pari Dreheriä, koska Dreher on minulle fiksaatio.
Olin suunnitellut vierailua Dreherin panimolle tämän retken aikana, mutta (ehkä parempi) emme vierailleet panimolla.
Ensi kerralla, prkl !
Ja sit ilta.
King's Hotel on ihan kaikkea sitä, mitä kokonaishintaan voi odottaa. Jo edellämainittua omailmastointia korostaen.
Mutta olemme saapuneet kaupunkiin, jossa tahdomme kiertää, kulkea ja katsoa.
Siispä jalan liikkeelle.
Heti hotellista ulostultuamme saamme epämääräisen tarkan tunteen, että olemme tapahtumien sekä mahdollisen turistikartan keskipisteessä.
Muutamien tapahtumien sekä jalankulkumetrien jälkeen tulemme havaitsemaan, että tämä todellakin on asian laita.
Tervehenkisesti eli survival-instinctiä noudattaen rekisteröimme ensimmäiseksi hotellia lähimmät 24/7 tahi all-you-need-kioskit.
Ensimmäinen on kolmekymmentä metriä hotellin ovelta. Olemme sis pelastetut. Sivistys on Budapestin kutsumanimi.
En montakaan kertaa ole voinut uskoa kohtalon osoittamia viitteitä, joita Euroopassa liikkuessani olen eteeni saanut.
Budapest on täynnä näitä, koska edellisenä vuonna vieraillessani ilmeisesti sisäänrakennettu geepeeässni on rekisteröinyt enemmän kuin mahdollista, muistomerkkejä takaraivooni.
Olen aikoja sitten eksynyt mm. Münchenin keskusrautatieasemalle, Hampurin Alster-sillalle jne...
Konstanzissa kaivoin kartan esiin turisti-infon edessä.
Budapest on upea, ihana ja helppo.
Kukaan, jolla on minkäänasteinen visualinen hahmottamiskyky, pystyy luomaan Budapestin kartan etäisyyksineen alitajuntaansa. Liikkuminen on helppoa.
Kuten tulemme havaitsemaan, luovuimme oma-navigaattoristamme vain kerran, koska niin loppujen lopuksi halusimme. Ja silloin turvauduimme ulkopuoliseen apuun :)
Eli on siis torstai-iltapäivä, olemme siirtyneet hotellistamme jo useamman metrin kaupungille ja kysymys on, minne ?
Liikkuessaan parhaan ystävänsä kanssa vastaus on helppo. Joko toinen sanoo, minne tai sitten heitetään kolikkoa. Eli lähdimme "vasemmalle".
Teoreettinen, noin-about-rivien-välistä-sopimus oli, että katsellaan sinnepäin ja sit otetaan oluet.
Hyvä suunnitelma.
Kumpikin siis oli jo ollut kaupungissa, eli ei ollut hillitöntä "zjeez, mä tahdon nähdä kaiken, mitä matkaoppaassa on"--hinkua.
Lonnimista miellyttävässä 24-asteisessa Budapestissa.
Siirrymme jalkaisin kartalla hieman Pestin rantaa etelämpään, mutta ilman näkymää Tonavaan.
Saavumme Suurelle Kauppahallille sekä Matyas-hotellin kulmille, jolloin päätämme alkaa taivalluksen pohjoisempaan, koska tavoitteena on kuitenkin Linnavuori ja Museio Militario (oma versio, ei linguistinen).
Jotta kuitenkin, olemme havainneet, ettei edes 24 astetta ole tervettä nauttia ilman nestettä, siirrymme Tonavan rantaan.
Rannassa totean, että emme voi vierailla ravitsemusliikkeessä, jossa istuimme äitini kanssa edellisenä vuotena, koska tuolloin olisin henkisesti väsynyt.
Päädymme viereiseen, hieman tasokkaampaan (!?) establishmontiin.
Ensimmäiset ravintolaoluemme ovat saksalaisia Bitburgereita, kappalehintaisesta 990 HUF.
Törkeä riistohinta, kuten tulemme havaitsemaan :p
Oluesta ilostuneena sekä virkistyneenä päätämme tarkkailla Tonavaa hetkosen ja siirtyä
rauhallisesti joukkoliikenteen sivistyneiksi kuluttajiksi.
Antaudumme budapestilaisen metron käyttäjiksi. Ferenc Tere. Eli Franzin aukio. Ja metro.
Tosin unohdimme ostaa 10 kappaleen niput, eli maksetaan joka kerta.
Punainen linja, joka vie Moskva Terille. Täällä mä olen ollut. Timo on sitä mieltä, että "hetkinen, tultiinko me Tonavan ali" ?
Tultiin.
Mutta kun on kävelty vastamäkeen Linnavuorelle kaksisataa metriä (korkeussuunnassa), Timo on taas kartalla.
Ja minä olen "miksei mun GPS toimi !!!".
Timo toteaa, että meillä on matkaa "auringon suuntaan ehkä parisataa metriä", ja siihen luotetaan.
Matkaa on vajaa kilometri, mutta suunta on oikea ja Timo tietää rakennuksen jo takakulmasta.
Tulemme Unkarin Militaria Museumille ja Timon muistikuva on taas oikea.
Saavuimme takaovelle, josta ei pääse sisään. Eli kierrämme noin puolitoista kilometriä (?) jotta pääsemme talon länsiseinustalla olevalle pääovelle.
Kannatti. Loistavat näkymät Budan länsikukkuloille. Ja kellohan on siis vasta noin 14:00...
Pari hilua tai påuolitoista euroa sisäänpääsyä ja pojat pääsevät katsomaan pyssyjä.
Ja niitä pyssyjä riittää. Useampien vuosisatojen ajalta.l Jännittävämmäksi muodostuu kilpailu museomummojen kanssa.
Näyttelyitä EI SAA kiertää oman makunsa mukaan, vaan ennalta määrätyssä muodossa.
Ja joka kulmassa on veterani/veteraanitar, ohjaamassa. :)
Sen kevyen 96 minuuttia Timon kanssa löydämme mielenkiintoisia kypäriä ja konetuliaseita, kunnes survival-instinct taasen saa vallan. Toteamme, ettei kahvilassa ole oluthanaa ja päätämme suoriutua turismin tuhoamille tantereille.
Pysyttelemme silti Linnavuorella, koska Timon aavistus "Unkarilaisesta Viinihuoneesta" elää vahvana.
Linnavuoren päällys on pieni ja löydämme enemmän Trabantteja kuin Itä-Berliinissä, mutta emme viinitaloa. Prkl. Missä mun paikallisvaisto ?
Linnavuorella, jos mainittakoon, on liikaa turisteja. Budapestin yksi vahvoja puolia on, ettei kaupungissa tarvi turistoida liikaa, ellei tahdo.
Linnavuorella ei valitettavasti pysty välttymään edes americcalaisilta shorti-fototuristeilta...
Toteamme Timon kanssa, ettei kannata liikaa stressata.
Päätämme ottaa pari valokuvaa kohti Tonavaa sekä Parlamenttitaloa, joka lienee yksi havaittavimpia Budapestin tunnusmerkkejä.
Omasta mielestäni ihan hillittömän upea maamerkki. Tykkään. Me likes.
Ja sit otetaan ihan turistina kovaan hintaan (1,80 €) matka alas Szechenyj-sillalle sillä reliikillä, rimpularaideradalla.
Ja olemme Clark Adam -terillä eli aukiolla, joka on nimetty britti-insinöörin mukaan vain siksi, että kaveri suunnitteli hakaneulasillan, joka on selvinnyt muutamasta isommasta sodasta eikä ole tarvinnut peruskorjausta, ennen jokunen aika sitten suoritettua.
BTW, tämän sillan silmukoihin on ripustettu niitä rakkauslukkoja vuosia ennen kuin suomalaiset lehdet kopioivat uutisaiheen netistä.
Tämähän on torstai, eikä kansanjoukkoja ole mitenkään häiritsevästi. Jos osaa suhteuttaa.
Kuhmolainen isäntä olisi paniikkihäiriössä ja helsinkiläinen kahvilanpitäjä kaatokännissä, eikä ole edes vielä kansallispäivä.
Luovimme siis kevyesti kansanjoukkojen läpi (kiitos +90kg elopainojen) Pestin puolelle ja toteamme olevamme nestehukan partaalla.
Onneksi ystävälliset unkarilaiset ovat varustaneet kaupunkinsa nestetasapainotankkauspisteillä.
Hopsan.
Unohdin mainita, ettei tämä ole "vasta toinen" oluemme... -sorry Kaesa...
Mieleeni tulee jälleen tarinointi erinäisillä netin keskustelupalstoilla, joilla haukutaan lähestulkoon jokainen Keski-Euroopan kaupunkikohde huijareiden, varkaiden sekä rikollisten pesäksi.
Joka ainut kerta, kun olen liikkunut keskieurooppalaisessa kaupunkikohteessa, olen saanut vain hyvää, asiallista sekä myös mukavaa palvelua.
Mikäli et ymmärtänyt aiemmin, olen liikkunut USEIN päihtyneenä sekä jopa YKSIN matkoillani.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Olimme siis ravittuja, mutta valmiita hetkosen tarkistuslaskentaan.
Päätimme siis suoriutua hotelliimme, koska (kuten jo mainittua), sinne oli helppo löytää ja se oli keskeisessä lokaatiossa.
King's.
Pieni huokaus ja pari ihmettelyä, onko lämpötila noussut sitten koneen laskeutumisen.
On se. laskeutumisen aikaan 24. Nyt 28. Jesh.
Onneksi otimme naapurikioskista muutaman olvin siihen minibaarikaappiin, joka oivaltavasti oli tyhjä saapuessamme. nautimme pari Dreheriä, koska Dreher on minulle fiksaatio.
Olin suunnitellut vierailua Dreherin panimolle tämän retken aikana, mutta (ehkä parempi) emme vierailleet panimolla.
Ensi kerralla, prkl !
Ja sit ilta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)