hantaakit ojossa ja matkalaukut ojennuksessa.
King's Hotel on ihan kaikkea sitä, mitä kokonaishintaan voi odottaa. Jo edellämainittua omailmastointia korostaen.
Mutta olemme saapuneet kaupunkiin, jossa tahdomme kiertää, kulkea ja katsoa.
Siispä jalan liikkeelle.
Heti hotellista ulostultuamme saamme epämääräisen tarkan tunteen, että olemme tapahtumien sekä mahdollisen turistikartan keskipisteessä.
Muutamien tapahtumien sekä jalankulkumetrien jälkeen tulemme havaitsemaan, että tämä todellakin on asian laita.
Tervehenkisesti eli survival-instinctiä noudattaen rekisteröimme ensimmäiseksi hotellia lähimmät 24/7 tahi all-you-need-kioskit.
Ensimmäinen on kolmekymmentä metriä hotellin ovelta. Olemme sis pelastetut. Sivistys on Budapestin kutsumanimi.
En montakaan kertaa ole voinut uskoa kohtalon osoittamia viitteitä, joita Euroopassa liikkuessani olen eteeni saanut.
Budapest on täynnä näitä, koska edellisenä vuonna vieraillessani ilmeisesti sisäänrakennettu geepeeässni on rekisteröinyt enemmän kuin mahdollista, muistomerkkejä takaraivooni.
Olen aikoja sitten eksynyt mm. Münchenin keskusrautatieasemalle, Hampurin Alster-sillalle jne...
Konstanzissa kaivoin kartan esiin turisti-infon edessä.
Budapest on upea, ihana ja helppo.
Kukaan, jolla on minkäänasteinen visualinen hahmottamiskyky, pystyy luomaan Budapestin kartan etäisyyksineen alitajuntaansa. Liikkuminen on helppoa.
Kuten tulemme havaitsemaan, luovuimme oma-navigaattoristamme vain kerran, koska niin loppujen lopuksi halusimme. Ja silloin turvauduimme ulkopuoliseen apuun :)
Eli on siis torstai-iltapäivä, olemme siirtyneet hotellistamme jo useamman metrin kaupungille ja kysymys on, minne ?
Liikkuessaan parhaan ystävänsä kanssa vastaus on helppo. Joko toinen sanoo, minne tai sitten heitetään kolikkoa. Eli lähdimme "vasemmalle".
Teoreettinen, noin-about-rivien-välistä-sopimus oli, että katsellaan sinnepäin ja sit otetaan oluet.
Hyvä suunnitelma.
Kumpikin siis oli jo ollut kaupungissa, eli ei ollut hillitöntä "zjeez, mä tahdon nähdä kaiken, mitä matkaoppaassa on"--hinkua.
Lonnimista miellyttävässä 24-asteisessa Budapestissa.
Siirrymme jalkaisin kartalla hieman Pestin rantaa etelämpään, mutta ilman näkymää Tonavaan.
Saavumme Suurelle Kauppahallille sekä Matyas-hotellin kulmille, jolloin päätämme alkaa taivalluksen pohjoisempaan, koska tavoitteena on kuitenkin Linnavuori ja Museio Militario (oma versio, ei linguistinen).
Jotta kuitenkin, olemme havainneet, ettei edes 24 astetta ole tervettä nauttia ilman nestettä, siirrymme Tonavan rantaan.
Rannassa totean, että emme voi vierailla ravitsemusliikkeessä, jossa istuimme äitini kanssa edellisenä vuotena, koska tuolloin olisin henkisesti väsynyt.
Päädymme viereiseen, hieman tasokkaampaan (!?) establishmontiin.
Ensimmäiset ravintolaoluemme ovat saksalaisia Bitburgereita, kappalehintaisesta 990 HUF.
Törkeä riistohinta, kuten tulemme havaitsemaan :p
Oluesta ilostuneena sekä virkistyneenä päätämme tarkkailla Tonavaa hetkosen ja siirtyä
rauhallisesti joukkoliikenteen sivistyneiksi kuluttajiksi.
Antaudumme budapestilaisen metron käyttäjiksi. Ferenc Tere. Eli Franzin aukio. Ja metro.
Tosin unohdimme ostaa 10 kappaleen niput, eli maksetaan joka kerta.
Punainen linja, joka vie Moskva Terille. Täällä mä olen ollut. Timo on sitä mieltä, että "hetkinen, tultiinko me Tonavan ali" ?
Tultiin.
Mutta kun on kävelty vastamäkeen Linnavuorelle kaksisataa metriä (korkeussuunnassa), Timo on taas kartalla.
Ja minä olen "miksei mun GPS toimi !!!".
Timo toteaa, että meillä on matkaa "auringon suuntaan ehkä parisataa metriä", ja siihen luotetaan.
Matkaa on vajaa kilometri, mutta suunta on oikea ja Timo tietää rakennuksen jo takakulmasta.
Tulemme Unkarin Militaria Museumille ja Timon muistikuva on taas oikea.
Saavuimme takaovelle, josta ei pääse sisään. Eli kierrämme noin puolitoista kilometriä (?) jotta pääsemme talon länsiseinustalla olevalle pääovelle.
Kannatti. Loistavat näkymät Budan länsikukkuloille. Ja kellohan on siis vasta noin 14:00...
Pari hilua tai påuolitoista euroa sisäänpääsyä ja pojat pääsevät katsomaan pyssyjä.
Ja niitä pyssyjä riittää. Useampien vuosisatojen ajalta.l Jännittävämmäksi muodostuu kilpailu museomummojen kanssa.
Näyttelyitä EI SAA kiertää oman makunsa mukaan, vaan ennalta määrätyssä muodossa.
Ja joka kulmassa on veterani/veteraanitar, ohjaamassa. :)
Sen kevyen 96 minuuttia Timon kanssa löydämme mielenkiintoisia kypäriä ja konetuliaseita, kunnes survival-instinct taasen saa vallan. Toteamme, ettei kahvilassa ole oluthanaa ja päätämme suoriutua turismin tuhoamille tantereille.
Pysyttelemme silti Linnavuorella, koska Timon aavistus "Unkarilaisesta Viinihuoneesta" elää vahvana.
Linnavuoren päällys on pieni ja löydämme enemmän Trabantteja kuin Itä-Berliinissä, mutta emme viinitaloa. Prkl. Missä mun paikallisvaisto ?
Linnavuorella, jos mainittakoon, on liikaa turisteja. Budapestin yksi vahvoja puolia on, ettei kaupungissa tarvi turistoida liikaa, ellei tahdo.
Linnavuorella ei valitettavasti pysty välttymään edes americcalaisilta shorti-fototuristeilta...
Toteamme Timon kanssa, ettei kannata liikaa stressata.
Päätämme ottaa pari valokuvaa kohti Tonavaa sekä Parlamenttitaloa, joka lienee yksi havaittavimpia Budapestin tunnusmerkkejä.
Omasta mielestäni ihan hillittömän upea maamerkki. Tykkään. Me likes.
Ja sit otetaan ihan turistina kovaan hintaan (1,80 €) matka alas Szechenyj-sillalle sillä reliikillä, rimpularaideradalla.
Ja olemme Clark Adam -terillä eli aukiolla, joka on nimetty britti-insinöörin mukaan vain siksi, että kaveri suunnitteli hakaneulasillan, joka on selvinnyt muutamasta isommasta sodasta eikä ole tarvinnut peruskorjausta, ennen jokunen aika sitten suoritettua.
BTW, tämän sillan silmukoihin on ripustettu niitä rakkauslukkoja vuosia ennen kuin suomalaiset lehdet kopioivat uutisaiheen netistä.
Tämähän on torstai, eikä kansanjoukkoja ole mitenkään häiritsevästi. Jos osaa suhteuttaa.
Kuhmolainen isäntä olisi paniikkihäiriössä ja helsinkiläinen kahvilanpitäjä kaatokännissä, eikä ole edes vielä kansallispäivä.
Luovimme siis kevyesti kansanjoukkojen läpi (kiitos +90kg elopainojen) Pestin puolelle ja toteamme olevamme nestehukan partaalla.
Onneksi ystävälliset unkarilaiset ovat varustaneet kaupunkinsa nestetasapainotankkauspisteillä.
Hopsan.
Unohdin mainita, ettei tämä ole "vasta toinen" oluemme... -sorry Kaesa...
Mieleeni tulee jälleen tarinointi erinäisillä netin keskustelupalstoilla, joilla haukutaan lähestulkoon jokainen Keski-Euroopan kaupunkikohde huijareiden, varkaiden sekä rikollisten pesäksi.
Joka ainut kerta, kun olen liikkunut keskieurooppalaisessa kaupunkikohteessa, olen saanut vain hyvää, asiallista sekä myös mukavaa palvelua.
Mikäli et ymmärtänyt aiemmin, olen liikkunut USEIN päihtyneenä sekä jopa YKSIN matkoillani.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Olimme siis ravittuja, mutta valmiita hetkosen tarkistuslaskentaan.
Päätimme siis suoriutua hotelliimme, koska (kuten jo mainittua), sinne oli helppo löytää ja se oli keskeisessä lokaatiossa.
King's.
Pieni huokaus ja pari ihmettelyä, onko lämpötila noussut sitten koneen laskeutumisen.
On se. laskeutumisen aikaan 24. Nyt 28. Jesh.
Onneksi otimme naapurikioskista muutaman olvin siihen minibaarikaappiin, joka oivaltavasti oli tyhjä saapuessamme. nautimme pari Dreheriä, koska Dreher on minulle fiksaatio.
Olin suunnitellut vierailua Dreherin panimolle tämän retken aikana, mutta (ehkä parempi) emme vierailleet panimolla.
Ensi kerralla, prkl !
Ja sit ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti