Valitsemamme King's Hotel ei ehkä ollut rakennusmestarillisesti viimeisen päälle, mutta kaiken muun odotuksen se täytti, jossei jopa ylittänyt, helposti.
Sijainti oli überloistava. Sivukatu keskellä kaikkea, muutama minuutti kävellen joka suuntaan ja oli keskellä tapahtumia, kohteita ja Budapestia.
King's Hotelin aamiaisesta oli todellakin jo ennakkoon arvioitu erinäisissä nettiseteissä, mutta suhteessa hintaan yllätyimme totaalisen positiivisesti.
ystävällinen henkilökunta piti huolen sitä, ettei aamiasbuffassa ollut valittamista.
Olen kahden vaiheilla, pitäisikö mitään luetella, mutta...
...tahdon suositella kyseistä hotellia, toki.
Tee, kahvi, kaakao, kolme mehua, kaksi puuroa, 3-4 leipää ja paahtoleipä (paahdin), marmeladi (ellei kaksi), monia leikkeleitä, kolme-neljä juustoa... Munakasta, pekonia, nakkeja... Ja palvelu.
"Älä näytä siltä, että jotain olet vailla, sillä Srwvxcfrgn on heti paikalla ja järjestää sen".
Kello on siis noin ehkä about 10:00.
Ja sit mennään. Otamme suunnaksi koillisen, koska tahdomme "nähdä vähemmän turistico-aluetta", mutta palata takaisin Tonavalle ja siis turvallisesti suunnistaa...
Alue onkin kieltämättä ilmeisen turistiköyhää, joskaa ei rumaa. Perikaunista toistasataavuotta vanhaa, mutta Timon kanssa toteamme, että WWII verotti paljon ja kaikelle restauroinnille ei löydy helpolla maksajia.
Suuntaamme siis Tonavalle. Tonava on aina kaunis, joskin varsin vehreä nykyisin, eikä kaunoinen...
Palaamme "toimintasectionille" Lanchidille eli Ketjusillalle.
Päätämme siirtyä Budan puolelle, koska ihmisvirta on tiukas ja tursas (?). Eli siis Linnavuorelle taasen.
Timo tahtoisi sinne unkarilaiseen viinitaloon, itse taasen olen kallistunut käsityöläismessuihin (tms.), jotka ovat levittäytyneet Linnavuoren lähestymisrinteille.
Timo myöntyy, ostamme rannekkeet, jotka oikettavat liikkumiseen Linnavuorella itsenäisyyspäivänä.
Myyjä on suklaasilmäinen nuori nainen, ehkä 25, joka kysyy englanniksi sananvaihtomme jälkeen "olett--tteko Suo-mm-mesta ???" Käy ilmi, etä Erzsslslkdjhgfuryt lukee suomea Budapestin yliopistossa ensimmäistä vuotta. Loistavaa ! yritämme saada vapaaliput tai halauksen, siinä onnistumatta.
Joudumme tyytymään rannekkeisiin ja tietoisuuteen, että unkarissa suomalainen oikeasti on havaittavissa...
Sitäpaitsi Evnbhgxdfflptilla oli iso nenä.
Koko käsityöläismessu on, jostain syystä, lähellä sydäntäni. Toki Timo viihtyi matkassa, mutta itse halusin suorastaan nähdä kaiken tämän.
Osa oli edellisvuoden mainosta, osa sitä, että arvostan oikeasti aitoa käsityötä.
Käsityksen saa (no ei saa, mutta kuvittele) jos kuvittelee vuoren, jonka huipulle menee polku, jonka pituus on kaksi kilometriä. Laita tämän kahden kilometrin matkalle "perinteisiä" käsityöläisständejä (=2 metriä leveys???) ja mukulakivet eli ei ihan vieriviereen. Mutta niitä on jokunen kappale.
Onneksi on kääntöpisteitä, esmes keskiaikainen tykkiläpykkä (en minä muista sen oikeaa nimeä) , jonka takapihalle mahtuu grillejä, pitkiä pöytiä, olutta ja lisää olutta. Mainitsinko, että tässä vaiheessä olimme Budapestissa +32°...
Alhaalla Tonavan rannalla oli hieman lämpimämpää, täällä vuorella sentään kävi pieni vire.
Mutta mitä kaikkea sieltä löytyikään :
Ostimme loistavan (ei kirjaimelisesti) puuveitsen, nokkahuilunomaisen pillin, pari olutta ja jonkun avaimenperätasoisen tuotteen, joka ei välttämättä näy inventaarissa.
Palkkiona legioonalaiskävelylle vuorenrinnettä ylös saavuimme perinteisille turistispoteille, joissa kuvasimme, ihmettelimme sekä nautimme virvokkeita.
Löysimme mm. viinimajan, viinituvan, viinituottajan, viiniesittelijän sekä Unkarin Valtion Matkailunedistämiskeskuksen Viini-infon.
Kotikasvatus iski peliin, kuinka ollakaan, Timolla oli sama ohjelma ajettuna takaraivoon.
Vaadimme kahvia. Vaadimme kahvilan ja sellainen löytyi.
Kahvila ei tässä tapauksessa ole helsinkiläisittäin ilmaistu pahvimuki-annostelu-popmusiikkitiski, vaan...
..."wir möchten Tisch fûr zwe, bitte"
Ja saksa toimi loistavasti, koska alle viidessä minuutissa meillä oli pöytä.
Listan lukemiseen olisi helposti mennyt viisi minuuttia.
Shokkitilastani huolimatta muistaakseni valitsimme...
-minulle iso espresso con leche
-timolle cafe americano forte grande
-juustokakkua & sacheria
-vintage palinka & cream palinka & jotain ihan varmuudeksi
Jos joskus olen tuntenut olevani toisessa ajassa ja paikassa, tämä oli se.
Täällä kännykkä olisi luultavasti aiheuttanut mellakan...
Korona Kavezo. Älä mene, jos on kiire, jos pyydä "kahvia" jne...
Kiitos kahvin voimistamien lihastemme, päätimme siirtyä alas jokirantaan atleettisesti.
Hämmästyttävää kyllä, tämä toimi.
Tonava kaunoinen. Olimme jälleen rannalla sen.
Suuntana hotelli ja valmistautuminen illanviettoon.
Jälleen sisäänrakennettu GeePeeÄssä johdatti meidän yksinkertaisinta, suorinta tietä hotellille.
Jos ei, niin todista toisin. Meillähän oli silti minibarissa (jossa ei ollut saavuttaeesa mitään)
keskimäärin kuusi olutta, kolme suklaapatukkaa, kaksi litraa täysmehua ja satunnaisia "energia/jogurtti/suklaa"-ratkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti